Sitten omenapuut, joita seuraavat vanhat syreenit ja kielot. Syreenejä on hyvä olla
eri lajisia, ne kukkivat mukavasti peräkkäin. Perinteisiä seuraa isabellansyreeni,
ja myöhäisin on nuokkusyreeni. Kukkivista pensaista jasmike on huumaava, meillä
vielä on kolme suurta perinteistä hovijasmiketta eri puolilla pihaa, ja yksi kerrottukukkainen kameliajasmike.
Perennoissa ja yrteissä on joko tuoksuvia kukkia tai lehtiä. Monet narsissit tuoksuvat myös.
Näitä aina ohikulkiessa usein hypistelen, lehdistä tulee erilaisia pirteitä ja hyviä tuoksuja:
tuoksuväriminttu, myös perhosten suuri suosikki. Piparminttu, harmaaminttu ja suklaaminttu luonnollisesti tuovat raikkaan mintun tuoksun.
Iisoppi, kangasajuruoho ja mäkimeirami eli oregano ovat yrttejä ja perhosia niistä löytyy melkein aina. Lipstikka kasvaa vahvassa peltomullassamme melkein pensaaksi asti, sen lehdistä lähtee voimakas lihaliemimäinen aromi.
Tuoksukurjenpolven lehdistä lähtee voimakas tuoksu. Sitä olen jakanut omenapuiden alle, jos se vähän häiritsisi rusakoiden tuhotöitä.
Vanhanajan rohtosuopayrttiä on myös iso kasvusto, se tuoksuu iltaisin heinäkuussa.
Köynnöskuusama olisi myös ihana yöperhosten houkuttaja, mutta sitä en jostain syystä ole saanut viihtymään. Yksi yksilö kituu kukkimatta hengissä, muut ovat aina hävinneet.
Loppukesällä perhosia keräävät nauhukset (meiltä löytyy kallio-, aurinko- ja huiskunauhus), asterit ja punalatva. Tuoksusta vastaavat monet liljat ja syysleimut. Syksyn puolelle käännyttäessä perhoset löytävät vielä maksaruohot ja kimikit ihan pakkasiin asti.
Ruusuja ei sovi unohtaa, niistä kirjoitankin ihan erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti