Ohjeita avointen puutarhojen päivään

Tervetuloa meille sunnuntaina 1.7. klo 12-17 välillä!

Ratasillantieltä käännytään pois asfalttitieltä oikealle golfkentän reunaa myötäillen, ja jatketaan noin 200 metriä. Pihaan (Ducati-tallin pääty) mahtuu 6-8 autoa kerrallaan, ja auton voi jättää myös ystävällisen naapurimme hiekkakuopalle 100 metriä ennen meitä. Ettehän häiritse meistä seuraavia naapureita (punainen talo ja navetta).

Puutarhassa voi kierrellä vapaasti tai lähteä mukaan opastamalleni kierrokselle. Puutarhapöydällä on avustava kartta ja muita tietoja, myös vieraskirja johon saa mielellään jättää puumerkkinsä. Pihasaunaan ja huvimajaan saa kurkistaa, ja tietenkin kasvihuoneeseen!

Tunnelmia tältä viikolta:

Pionit puhkeavat kukkaan

...juuri sopivasti!

Sarah Bernhardt kukkii luotettavasti isossa rinnepenkissä ihanin, isoin vaaleanpunaisin kukin. Sarahin viereen siirsin viime kesänä vanhaa mummon tummanpunaista pionia,
joka ei tänä kesänä kuki. Vieressä ylempänä on kiinanpionisekoitus, jossa sekoitus valkoisia, punaisia ja vaaleanpunaisia.

Alapihalla luumupuun alla kukkivat lempipionini Krinkled White, yksinkertainen valkoinen, ja tumma kerrottu Monsier Martin Cahuzac. Vastapäätä viime vuonna hankittu Itoh-pioni, joka ei vielä kuki tänä vuonna.

Pellonreunan penkissä vielä pieni ja kukkimaton, tummanpunainen hybridipioni 'Henry Bockstoce', Porin tuliaisia Taimimoisiolta.

Talon päädyssä, pupupatsaan vieressä viihtyy mainiosti kaksivärinen Bowl of Beauty, joka tekee kymmeniä ja kymmeniä kukkia. Vähän huonommassa paikassa, kasvihuoneen edustan kuusen alla kukkii Festiva Maxima, jonka valkoisissa kukissa on häivähdyksiä punaista.

Ruusuja, ruusuja

Ruusut ovat aika oikukkaita, aina niitä kuolee pois ja aina niitä tulee hankittua uusia... suurin osa lienee vielä ja jo kukassa kesä-heinäkuun vaihteessa.

Heti pihaan tullessa, kanalan nurkalta löytyvät tuoksuvat ihanuudet neidonruusu Mme Plantier tai Maidens Blush, en vielä tiedä kumpi niistä menehtyi viime talvena, monta vuotta kyllä siinä ovat olleet. Uusin hankinta tarhakurtturuusu Louise Bugnet, jossa on ihana kaksivärinen kukka pääsi samaan paikkaan.

Kanalan seinustalla  kiipeää myös jostain kuolleen köynnösruusun perusrungosta eloon jäänyt vaatimaton koiranruusu. Neilikkaruusua olen sitkeästi yrittänyt, kyllä niistäkin nyt yksi taimi näyttää olevan hengissä samassa penkissä.

Koiranruusu

Vastapäätä, kiven juuressa on viimevuotisia äitienpäiväruusuja ja juuri ja juuri hengissä oleva keltakukkainen harisoninkeltaruusu Rosa Aurora.

Vieressä kivenkolosta pelastamani tikku on isoksi pensaaksi kasvanut mustialanruusu Minette. Sitä olen jakanut myös saunan viereen, toiveena että se siellä kukkisi paremmin sateelta suojassa. Kosteana kesänä nuput nimittäin helposti mädäntyvät aukeamatta. Kukka on kaunis ja tuoksu on ihana!

Minette eli Mustialanruusu

Polkua eteenpäin jatkaessa, kriikunapuun juurella pinnistelee köynnösruusu Flammentanz, ja kiveyksen reunassa kasvaa siemenestä siihen putkahtanut punalehtiruusu, joka tietysti pitäisi siirtää…

Suviruusu Poppius

Talon päädyn männyn viereisessä kukkapenkissä on suviruusu Poppius.
Saunan vieressä, humalan juuressa on juhannusruusun lisäksi sitkeästi hengissä pysynyt ja aina yhden varren kasvattava köynnösruusu Uetersener Klosterrose.

Teresanruusu

Alapihan syreenikaaressa ovat kestävät teresanruusu ja Rosa rugosa Scarlet Pavement. Tämän nupuista tykkään, ihanan tummat! Tuoksuvainen myös.

Pellonreunan penkistä löytyy superpiikkinen köynnösruusu Pohjantähti ja joitain nimettömiä ryhmäruusuja. Isoina pensaina juhannusruusua ja voimakkaasti leviävää valamonruusua. Valamonruusun vierellä sinnittelee keltakukkainen ihanuus, Rosa Aicha.

Valamonruusu

Talon toisessa päädyssä, pupupatsaan ympärillä on tavallista valkoista kurtturuusua ja sen jalompaa versiota Blanc Double de Coubert – senkin nuput ovat suosikkejani, kaunis häivähdys vaaleanpunaista. Vieressä kasvaa myös iso punalehtiruusu, joka on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen.

Punalehtiruusu

Hunajaiselta tuoksuvaa helenanruusua olen yrittänyt kaksi kertaa, mutta vaikka sen pitäisi olla kestävä, minulta ei ole noussut kolmantena kesänä enää. Kunnolla kasvava ja kukkiva köynnösruusupaikka selvästi uupuu, pitäisi varmaan kaivaa oikein tosi suuri kuoppa ja täyttää se mehevällä mullalla, mutta nuo lämpimät, aurinkoiset paikat tahtovat olla kivistä ja hiekkaista maata.

Ja vettä ja lannoitusta pitäisi tietysti muistaa antaa, pensasruusut tyytyvät kyllä vähempäänkin. Jonkin verran olen talvisin suojannut havuilla, rusakot kyllä huolehtivat silti typistyksistä.

Omia suosikkeja ja erikoisuuksia

Pidän paitsi perinnekasveista, myös siitä että puutarhasta löytyy monenlaista.
Tunnen jokaisen perennapenkkini ja aina sitä kevään kuluessa tietää mitä odottaa mistäkin nousevan.

Yksi alkukesän suosikki on keltakielokki. Siinä on kauniin kalpeankeltaiset kukat ja keväänvihreä olemus, se löytyy talon päädyn penkistä ruukunjalustan alta. Toinen hurmaavan vihreä on karhunjuuri, kanalan edustan penkissä röyhyävä pallo!

Viime vuosien menestyjä on ollut köynnöspinaatti, joka on itse asiassa revonhäntien sukuun kuuluva kasvi, Mutta sen lehtiä voi siis käyttää pinaatin tavoin. Koristeköynnöksenä se minulla kasvaa huvimajan nurkalla, ja todella rehevästi viime kesät! Sitä on vaikea jakaa, mutta siemeniä yritän ottaa talteen. Viime syksynä ne eivät kypsyneet.

Saunan viereisestä perennapenkistä löytyy monta suosikkia. Nyt jo kadonneet kevään lilat hämyvuokot, valkoinen särkynyt sydän, akileijat Nora Barlow ja Green Apples, erilaiset varjoliljat ja konnanlilja. Konnanliljassa on hienot orkideamaiset kukat. Saunan omenapuun juurella kasvaa muuten valkokukkainen köynnöstävä lehtoukonhattu.

Pidän myös hopeisista kasveista. Silkkimarunaa kasvaa alapihan luumupuusaarekkeessa, hiekkamarunaa pellonreunan ruusupenkissä ja ohotanmarunaa ruusuorapihlajan vieressä kanalan edessä. Harmaaminttu on myös ihana, kasvihuoneen edessä.

Silkkimaruna

Kuivuutta ovat kestäneet hyvin tarha- ja valkovarjohiippa, joita on laattapolun vieressä useammassa kohtaa. Ihanat herkät kukat keväällä ja peittävät, kauniit lehdet. Samassa penkissä lähellä ovea on sinikukkainen sarvitähkämunkki, joka on myös vuosikaudet sinnitellyt vähän huonossa paikassa.

Talon nurkan köynnös on piippuköynnös, joka vauhtiin päästyään on kasvanut aika muhkeaksi. Ja tekee hauskoja piippukukkiaan keväisin!

Ison raidan alla olevassa kukkapenkissä on varsin varjoista, mutta siinä ovat viihtyneet amurin- ja lehtoängelmä. Toinen kukkii valkoisena ja toinen lilana pilvenä. Vieressä iso tarharaunioyrtti. Tässä penkissä on myös valkoista lehtosinilatvaa, sekä syyskukkijat kellopeippi ja virginiantädyke.

Suosikkeja on paljon, huomaan! Olen pitänyt kirjaa perennahankinnoista, ja rivejä on yli 300. Kaikki eivät kuitenkaan ole sinnitelleet hengissä, ja toisaalta kirjaaminenkin on aina välillä jäänyt välistä.

Puutarhan tuoksuvat kasvit

Tuomi sen aloittaa toukokuussa, niitä meillä on useampikin pihapiirissä.
Sitten omenapuut, joita seuraavat vanhat syreenit ja kielot. Syreenejä on hyvä olla
eri lajisia, ne kukkivat mukavasti peräkkäin. Perinteisiä seuraa isabellansyreeni,
ja myöhäisin on nuokkusyreeni. Kukkivista pensaista jasmike on huumaava, meillä
vielä on kolme suurta perinteistä hovijasmiketta eri puolilla pihaa, ja yksi kerrottukukkainen kameliajasmike.

Perennoissa ja yrteissä on joko tuoksuvia kukkia tai lehtiä. Monet narsissit tuoksuvat myös.

Näitä aina ohikulkiessa usein hypistelen, lehdistä tulee erilaisia pirteitä ja hyviä tuoksuja:
tuoksuväriminttu, myös perhosten suuri suosikki. Piparminttu, harmaaminttu ja suklaaminttu luonnollisesti tuovat raikkaan mintun tuoksun.

Iisoppi, kangasajuruoho ja mäkimeirami eli oregano ovat yrttejä ja perhosia niistä löytyy melkein aina. Lipstikka kasvaa vahvassa peltomullassamme melkein pensaaksi asti, sen lehdistä lähtee voimakas lihaliemimäinen aromi.

Tuoksukurjenpolven lehdistä lähtee voimakas tuoksu. Sitä olen jakanut omenapuiden alle, jos se vähän häiritsisi rusakoiden tuhotöitä.

Vanhanajan rohtosuopayrttiä on myös iso kasvusto, se tuoksuu iltaisin heinäkuussa.

Köynnöskuusama olisi myös ihana yöperhosten houkuttaja, mutta sitä en jostain syystä ole saanut viihtymään. Yksi yksilö kituu kukkimatta hengissä, muut ovat aina hävinneet.

Loppukesällä perhosia keräävät nauhukset (meiltä löytyy kallio-, aurinko- ja huiskunauhus), asterit ja punalatva. Tuoksusta vastaavat monet liljat ja syysleimut. Syksyn puolelle käännyttäessä perhoset löytävät vielä maksaruohot ja kimikit ihan pakkasiin asti.

Ruusuja ei sovi unohtaa, niistä kirjoitankin ihan erikseen.

Puutarhaan mahtuu aika monta puuta

Avointen puutarhojen päivä on noin kuukauden päästä! Nurkkarin toimittajakin kävi, tässä juttu. Ajattelin blogata tänne hieman teemoittain siitä mitä kaikkea täältä löytyy.

Aloitetaan puista, puutarhassa kun ollaan. Osa on luettavissa myös pensaiksi.

Luonnonmukaisesti tontiltamme löytyy normaalit kuuset, männyt, koivut, haavat, lepät, raidat, pajut, tuomet, pihlajat, vaahterat ja katajat sekä terttuselja. (Isolle tontille mahtuu!)

Hedelmäpuista omena ("Huvitus, ananaskaneli (?), Melba, Jaspi, Valkea kuulas"), päärynä "Tonkovjatka", kirsikka, luumu "Parikkalan tummaluumu", kriikuna ja purppuraomenapuu "Paavo".

Bongattavia: helmipihlaja (heti pihaantulossa)

Ruusuorapihlaja (polun porttikivien vieressä)

Mukuraleppä (alapihalla)

Pähkinäpuu (saunan edessä)

Hopeapaju ja mongolianvaahtera (alapihalla)

Kultasade (polun vieressä)

Syreeneistä vanhojen lilojen ja valkoisten pihasyreenien lisäksi alapihan kaaressa nuokkusyreeni ja valkoinen isabellansyreeni, uusin hankinta kasvihuoneen vieressä Sensation, jossa kaksiväriset kukat.

Näistä ajattelin jatkaa lähiviikkoina:

• Tuoksuvat ja perhoskasvit
• Muut erikoisuudet ja omat suosikit
• Pionit
• Ruusut