Tänä vuonna Nurmijärvellä oli viisi avointa puutarhaa, vain yksi oli ennestään tuttu joten vierailin neljässä.
Ensimmäiseksi Herusiin, Vapaalle ja villille pihalle. Täältä jäi päällimmäisenä mieleen erilaiset aidat ja tuet. Omalla pihalla kun ei aitoja ole, niin täällä huomio kiinnittyikin esim. tähän kivaan köynnöstukeen. Ja miten meillä saisi tuollaisen tuettua =D
Myös piha-aitaa täällä viherrytti kivasti villiviini. Ja todella muhkea köynnöshortensia löytyi.
Rajamäeltä löytyi Kotikontu.
Pieni piha oli kyllä saatu viehättävästi tehtyä, oli kauniit kivetyt polut, iso mongolianvaahtera ja pieni lummelampi. Sisääntulossa katse kiinnittyi ukkomansikkaan maanpeitekasvina, tätä haluaisin!
Jasmikkeissa leijaili perhosia, sopivasti aurinko lämmitti.
Nurmijärven kirkonkylältä löytyi seuraava kohde, Meidän akana.
Sievät, siistit perennapenkit, tuoksuva pensasruusu ja erikoinen leikattu puu ihastuttivat täällä.
Viimeinen kohde oli tutulla tiellä Luhtajoella, olen asunut melkein naapurissa – Pellonreunan puutarha.
Tämä oli siis piha jatkettuna kukkapellolla, ihanat maisemat! Täälläkin viehätti erilaiset tukirakennelmat myös.
Pari viikkoa sitten pääsin myös vierailemaan klorofylli.comin puutarhafoorumin kautta Päivölän kukkapellolle Nummelaan. Upeita pensasruusurivejä, iriksiä ja pioneja. Vähän alkoi kutkuttaa tehdä jonkinlainen ruusukujanne itsekin tuohon pellonreunaan... valamonruusu ja juhannusruusu siinä jo olisi...
