Jasmike

Jasmike

maanantai 7. syyskuuta 2020

Hedelmävuosi 2020 ja syyskesän kukkijoita

Huima luumusatoni: Victoria (isoin), Parikkalan tummaluumu ja vanha kriikuna (pienin).

Kaikki olivat maukkaita, makein tuo Victoria!

Olen luullut että ko. luumupuu on villiverso mutta hedelmästä päätellen sittenkin aito ja oikea, ihanaa jos nyt alkaisi satoakin tulla.

Omenoita tuli kohtuullisesti, melko matoisia tänä vuonna. Mehustamoon vein 56 kg ja mehua tuli hyvin, noin 35 l. Päärynöitä tulee jonkin verran. Persikka/aprikoosipuu teki ne pari kukkaa mutta ei niistä vielä mitään tullut.

Värikästäkin on vielä näin syyskuun alussa puutarhassa, leimut kukkivat ja kultapallo, rantakukka, asterit ja valkoalpi, helminukkajäkkärä, sinipallo-ohdake, syyskatkero, punalatva ja myskimalva (joka kukkii kyllä toukokuusta lähtien, ihana kasvi).

Valkoalpi

Sain syntymäpäivälahjaksi puutarharahaa ja käytin sen alppiruusuihin! Nyt on raivattu alppiruusurinne Sarah Bernhardt -pionin taakse, tuomen ja männyn alle. Ostin siihen alppiruusut Helsinki University, Unelma ja Vieno. Ainoan aiemmin hengissä säilyneen ja viihtyneen Mikkelin vierestä löysin piiloon jääneen jonkin aiemman ostoksen, joka ei ole kukkinut. Sinialppiruusu se ei kyllä ole minkä kasvilistaan olen joskus merkinnyt. Siirsin senkin tähän uuteen ryhmään. 

Niiden eteen pari pallohortensiaa, ja krookuksia ajattelin laittaa vielä uuteen mehevään maahan. Mikkelin vierestä kaivellessani huomasin että sen kaverina hyvin viihtyvässä kääpiösorvarinpensaassa on nyt värikkäät kotahedelmät. Tämä on kovin rentoilevavarsinen, pitäisi siirtää muuallekin, on kiva.

Laitoin keväällä siemenistä mustasilmäsusannaa, hyasinttipapua, tuoksuhernettä ja tätä jona nimeä en juuri nyt muista:

Alkoi kukkia nyt syyskuun alussa, eikä mustasilmäsusannat kuki vieläkään, en ymmärrä. Olen lannoittanut ja jättänyt lannoittamatta, ehkä ne eivät sitten tykkää paikastaan, johon alkaa aurinko paistaa vasta puolenpäivän jälkeen. Tuoksuherne ja hyasinttipapu sentään ovat kukkineet heinäkuusta suunnilleen.