Jasmike

Jasmike

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Loviisan puutarhoissa


Tänä viikonloppuna oli Loviisassa oma Avoimet puutarhat, päätin lähteä tutustumaan. Merkitsin kuuden puutarhan osoitteet muistiin, ja viidessä päädyin käymään plus yhdessä ex tempore kahvilla. Niin mielenkiintoista käydä muiden harrastajien pihoilla! Varsinkin kun tulin taas ilmoittautuneeksi valtakunnalliseen Avoimet puutarhat -päivään osallistujaksi... eli sunnuntaina 7.8. tervetuloa meillekin.

Mukaan tältä reissulta tarttui: uudet ideat köynnöstueksi (harjateräksestä puolikaaret männyn ympärille) ja ruman muovitynnyrin naamiointiin (katso kuva), ajatus kokeilla pistokkaan ottamista köynnöshortensiasta, hyvä yhtäaikaa kukkiva yhdistelmä (särkynyt sydän ja kurjenmiekat), ylijääneitä artisokan mukuloita, ja ihan rahalla ostettuna helmisaniainen ja tähkäkeijunkukka. Ja tarve hankkia variegata mansikka!





perjantai 3. kesäkuuta 2022

Kitkemisen zen

Kitkeminen ja talven jäljiltä risuuntuneiden puiden ja pensaiden karsinta voi ehkä kuulostaa ei niin mukavalta puutarhanhoitamiselta. Mutta on se! Minulla ainakin on nyt aivan zen-olo, rentoutunut ja iloinen mieli, kun tunnin ajan pään sisäinen juttelu on kuulostanut suunnilleen tältä:

”Oi sinäkin olet elossa siellä, otetaas vähän vuohenputkea pois ympäriltä niin kasvat oikein isoksi. Jos tänä keväänä muistaisikin lannoittaa kaikki kärhöt hyvin... Kylläpäs nyt lähteekin hyvin rikat juurineen, hus pois vain. Karhunjuuri on tehnyt pikku poikasia! Ne pitääkin siirtää muualle kasvamaan isoiksi. Ja kääpiömanteli ihan salaa kukkii täällä, otetaanpas esille.

Nyt näyttää syreenikin ihan erilaiselta kun on huonot oksat pois. Ja muhkuralepän muhkurat pääsee esille. Tuokin siementaimimänty tuossa, olkoon nyt vielä mutta karsin kyllä alaoksat pois. Jasmike kaipaa latvojen siistimistä, nips-naps. Ja koripaju huojuu jo noin korkeana, en ole huomannutkaan. Päärynäpuu ja isoin omenapuu aivan täynnä kukkia, samoin kaksi luumupuuta. Ja tuo villiomenakin kukkii! Pöriskääs nyt pörriäiset siellä että saadaan satoa.

Nokkosia riittää kyllä... hanskat pitäisi olla. Mutta näyttää olevan tulossa taas myös nokkosperhosia, syökää toukat syökää. Ruusukujakin selvisi talvesta, kaikki elossa, raivataanpas vähän valkopeippiä vähemmäksi, maahumala saa kyllä nyt kukkia ihan rauhassa tässä juurella.”




Vanhoja tulppaaneja ei ole noussut kuin yksittäisiä, nämä iloisen punaiset kukkivat nyt sentään pienenä ryppäänä ja parin päivän päästä aukeavat varmaan viime syksynä maahan kaivetut pari pussia.

lauantai 21. toukokuuta 2022

Kevään kylvöksiä ja esikasvatusta

Kasvihuone tuntuu vielä kovin tyhjältä, kevät on ollut kylmä. Aprikoosipuu kyllä kukki taas ja on nyt täydessä lehdessä, mutta hedelmiä ei taida vieläkään tulla. Rucolaa itää viime vuotisista ja ensimmäiset on jo syötykin. Iloisena huomasin myös, että Ria-amppelimansikka oli myös elossa, sekä kasvihuoneeseen kaivetussa ruukussaan että ulos lavaan upotettuna. Ja laventeli amppelissaan tekee myös uutta versoa.

Tuomet kukkivat kyllä pian, ja ihana pieni vaaleanpunainen kirsikkapuunikin kukkii lähes yhtä runsaasti kuin ensimmäisenä vuonnaan.

Pari päivää sitten laitoin perunat maahan, ja tänään 21.5.2022 on kylvetty kasvihuoneeseen: kasvihuonekurkkua, verkkomelonia, kahta eri koristemaissia, sitruunaruohoa, kahta erilaista basilikaa ja saksankirveliä.

Viime kesänä kasattuihin lavoihin meni:
isoköynnöskrassia, amppelipapua, kesäkurpitsaa (tuohon kuvan rottinkiseinäkkeen eteen, samassa lavassa on talvivalkosipulia) ja kolmea erilaista salaattia. Kolmannessa lavassa on mansikkaa ja neljännessä joitain syksyllä talvehtimaan laittamiani neilikoita, ja jotain mitä en muista...

Ihanan aurinkoinen, joskin tuulinen päivä on tänään. Pihalle kylvin unikkoja ja isoon ruukkuun tuoksuhernettä ja päivänsineä, ja sokerihernettä myös.

Ja onhan minulla sisällä esikasvatuksessa:
neljä eri tomaattilajiketta, montaa eri pelargonia, portulakkaa, rusokkia, miljoonakelloa, ahkeraliisaa, ja petunioita pikkutaimina.

Eikä tässä vielä kaikki; kevätmessuilta tarttui mukaan: pampaheinää, salkoruusu, valkoinen ja vaaleanpunainen, kanna, jaloritarinkannus sininen ja valkoinen, vaaleanpunainen kellokukka, kerrottu begonia valkoinen ja keltainen sekä kaupanpäällisiksi 100 pikkusipulia ”sinitriteleia”, Brodiaea Konigin Fabiola. Suurin osa näistä on jo alkanut versomaankin.

Eli onhan tässä jo aika paljon, mutta tomaatintaimia pitää ainakin vielä hankkia.

Viime kesänä suihkulähteessä ollut rentukka jäi ruukkuineen syksyllä hankien alle, mutta sieltähän se sitkeästi elossa nousi, ja kukkii nyt sadevesiastiassa. Pihalla kiurunkannukset, scillat ja kevättähdet antavat myös ihanasti väriä!



torstai 6. tammikuuta 2022

Leppoisaa loppiaista

Nurmijärvellä on näin tammikuun alussa vielä aika vähän lunta, ehkä 15 cm. Kovia pakkasia silti on riittänyt. Enkö vain unohtanut kesällä ostamani lumpeen sitten ämpäriin, joka oli tarkoitus upottaa lampeen tai puroon. Ajattelin että niin se voisi selvitä talvesta. No nyt ei varmaan selviä. Pakkaset pääsivät yllättämään, arvelin että vielä tulee loskakelit.

Kesän se vietti kyllä tässä hauskassa altaassa, jonka sain vuosi sitten joululahjaksi. Keräilin siihen muun vihreän juuri tuosta purosta joka tontinreunassamme juoksee. Rentukkaa, jotain heinää ja yksi vehka tms. Ne kyllä viihtyivät, lummekin kasvatti lehtiä mutta ei kukkinut. En tuota suihkulähdettä pitänyt koko aikaa päällä, lumme ei taida siitä oikein pitääkään.

Mukava kesänurkkaus olikin tämä, varjokin tuli tarpeeseen viime kesänä. Toivoin, että olisimme saaneet talon maalattua mutta se siirtyi kyllä nyt kesään 2022. Väri muuttuu hieman perinteisemmän keltaiseksi!



Viime talvena lintulautamme alla vieraili säännöllisesti tällainen partio rusakoita. Syksyllä näin rotan kävelevän keittiön ikkunan altamme, enkä ole laittanut isoa lintulautaa nyt ollenkaan. Siitä oravat valuttavat niin paljon siemeniä maahan. Tiaisille kyllä on oma tarjoilunsa. 

Rusakoistako vai tuosta rautaisesta kanilyhdystäkö innoitusta sain, mutta tuli kokeiltua myös lumiveistelyä =D

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Viimeiset värit vielä

Todella kaunis ruska on ollut tänä vuonna. Tänään tuulee niin navakasti että tulikin kiire napsia vielä kuvia talteen pihalta. Mukana myös kuukauden takaisia kukka- ym. kuvia.





Tässä etualalla keltaista seppelvarpua ja todella kauniisti punertunutta pensasmustikkaa.

Syysmyrkkyliljatkin kukkivat nyt!

Kaunis keltainen väritys tuli höyhenpensaaseen.

Lumikärhö kukkii yhä korkeimmalla kohdallaan melkein 10 metrissä varmaan.

Päärynäpuussa on montaa eri punaista, sitten välissä hopeapajua ja sen takana jo puolet lehdistään pudottanut mongolianvaahtera.

Juhannusruusi tosi punaisena!

Pilvikirsikka.

Ja kasvihuoneessa viiniköynnöskin alkaa vaihtaa väriä.


tiistai 6. heinäkuuta 2021

Liljojen heinäkuu

Ei lämmin luita riko vai miten se nyt menee. Onneksi meillä on hyvä kaivo joten kasvihuoneen kasteluun riittää vettä, ja itseään pääsee uittamaan lähiseudun järvissä. Viidessä jo pulahdettu! Muu puutarha ei ole vielä näyttänyt kovasti kärsivän helteestä, eiköhän sitä vettäkin saada vielä.




Kesälomapuhteena purin lahonneen ison grillipöydän penkkeineen, ja tilalle tuli neljä kasvilavaa. Helteen takia mullan kärrääminen on vielä jäänyt odottamaan viileämpää hetkeä, yhden täytin ja siinä ehtinee kasvaa vielä salaatit, babyporkkanat ja lehtikaali. Muihin ajattelin laittaa mansikkaa, eri lajeja.

Kasvihuoneen asukit lienee kärsivät hieman ylikuumuudesta, tomaatteihin ei kovin paljon uusia kukkia tule. Ensimmäiset kypsät jo syöty! Samettikukat ja viinirypäleet kukoistavat kyllä. Myös ulkopuolelle istuttamani Somerset Seedless pukkaa paria terttua =)

Pähkinäpuusta bongasin juuri tusinan verran pähkinöitä. Kivaa, vaikka tuskin viime kesäinen 20 cm toinen pähkinäntaimi vielä satoon vaikutti - josko ensi vuonna.


Varjopenkin isossa raidassa kirjosieppo otti omakseen uuden linnunpöntön, ja 30 cm päähän sen viereen oksanhaaraan oli rastas väsännyt oman heinäpesänsä. Ukonkellot (ei yhtään haittaa minua vaikka leviävät) kukkivat kauniisti yhdessä isotöyhtöangervon kanssa.


Puupioni teki ensimmäisen kukkansa, ihan hauskan näköinen. Ja viime kesänä Nummelasta ostamani marhanliljat Komet ja Russian morning kukkivat, tosin ikävästi liljakukot iskivät niihin, täytyy yrittää saada nirhattua niiden jälkeläiset.





Perinteisiä vaaleanpunaisia varjoliljoja nousee joka paikasta, ja pisimmästä piti ottaa oikein todiste, melkein 2 m on mittaa!

 

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Sinisade ja lumme listoilla

Juhannusta kohti mennään, tutusti kaikki on räjähtänyt kasvuun ja kitkemisurakkaa riittäisi. Hellekupoli on nyt päällä, ja pakko on tulla viilentymään ilmalämpöpumpun alle vaikkapa tähän koneelle sitten...

Reippaana kyllä kävin tänään viikatteella läimimässä lupiinikasvustoja alas, jospa tämä kelikin tekisi tehtävänsä ja kasvit nuupahtaisivat kuoliaaksi.



Kasvihuoneeseen piti viritellä foliovarjostusta, mutta varsin kuumaksihan se tulee nyt kun lämpöasteita on yli 30 pihallakin. Vettä, vettä ja vettä! Ensimmäistä kertaa minulla tulee amppelikurkusta satoa, se on kyllä mukava! Tomaateissakin on jo raakileita, ja yrtit tietysti viihtyvät. Harmikseni en ole huomannut aprikoosipuussa hedelmänalkuja, vaikka se niin runsaasti kukkikin!


Käväisin Turunpuolessa toukokuussa, ja Viherlassila ja Flör osuivat molemmat vierailukohteiksi... Viherlassilasta mukaan tarttui kiinansinisade. Ostohetkellä se oli keppi jossa oli muutama säälittävä silmu, mutta nyt kasvihuoneeseen istutettuna näyttää kyllä kasvuvoimansa! Kukkimista saa ehkä odottaa vielä. 
Flöristä puolestaan nappasin mukaan vaaleanpunaisen minilumpeen, kun viritin joululahjaksi saamani suihkulähdealtaan valmiiksi. Lumpeen seuraksi kahlasin omasta purosta jonkun vehkan, vihvilän ja rentukan! On se lumme ainakin jo tehnyt toisen lehden, kukasta en tiedä - enkä siitä miten sen saisin talvetettua. 



Olen nyt aivan ihastunut begonioihin, tälle kesälle löysin näin kauniin kerrotun vaaleanpunaisen.

Puutarhan puolella ilahduttivat levinneet karhunlaukat, ja puupioniin ensimmäistä kertaa ilmestynyt nuppu. 




Riihimäellä tuli vierailtua nopeasti atsaleametsässä, koiratkin mukana. Kovasti oli suosittu kohde, minulta kysyttiin kahdesti matkalla että tiedänkö mistä se löytyy (auton voi jättää esim. tuohon Uhkolan kioskin takana olevalle parkkipaikalle Teerimäenkadulla, ja kävellä siitä noin 300 m hiekkatietä, puisto on vasemmalla ihan vieressä).