Katin puutarha

Muutin blogin ulkoasua, vielä hieman kesken asetusten haku! Lisäksi puutarhablogin lisäksi nyt löytyy sivut myös koirien omille sivuille sekä matkailulle, jonne täydennän sisältöä lähiaikoina. Matkailimme elo-syyskuussa Italiassa, ja mm. Villa D'esten palatsipuutarhassa Tivolin kaupungissa tuli vierailtua.  

Ilon ja harminkin aiheita puutarhasta juhannukseen mennessä. Vihdoinkin olen saanut harjaneilikat viihtymään pariinkin paikkaan! Ne ovat jotenkin olleet sellainen lapsesta ihailemani kukka, kun oli niin erikoista että erään naapurimme pihaojassa kasvoi niitä. Iloitsin myös ostamastani valkokirjavasta imukärhivilliviinistä (kuvassa erään innokkaan apulaisen nokka myös), ja juuri äsken tästä kauniista ilta-auringossa hohtavasta malvikki-mirrinminttu-maruna -yhdistelmästä.     Ja tästä tuttavalta saadusta kurjenpolvesta, joka on jo metrin leveä ja yli puoli metriä korkea pensas. Tätähän täytyykin jakaa muuallekin. Harmitusta hieman aiheutti kevään edetessä hiipunut magnoliantaimi, jossa on nyt kokonaista kaksi lehteä elossa. Ja ihana rungollinen vaahtera-aulio, jota pidin kasvilampun alla hengissä koko talven, ja se heitti sen henkensä sitten huhtikuussa... Mutta: Olen julkaissut omakustanteen! "Elvi on tolkun ihminen" on pikkuinen kirja, oikein sopiva lomalukeminen vaikka ranna...

Ensin tuntui, että kevät ei tule ikinä, niin kylmää oli. Ja sitten siirryttiinkin suoraan helteisiin! Juhannusruusut avasivat ensimmäiset nuppunsa toukokuun viimeisinä päivinä. Ja nyt 5.6. sain samaan kuvaan ne, luumuruusut ja lumipalloheiden. Lempeässä ilta-auringossa kuvasin myös mongolianvaahteran, se on kyllä kaunis jokaisena vuodenaikana. Nuokkusyreenikin jo aloittelee - ja nuoressa likusterisyreenissäkin on jo pari kukkahuiskulaa nupullaan. Siitä kuva myöhemmin. Luonnonkasvit ovat sopeutuvaisia. Ei niin kaunis kellarisyvennys on tällä hetkellä ilo silmälle, kun karanneet akileijat kukkivat yhdessä leinikkien, päivänkakkaroiden ja ties minkä kanssa.

Pitkään on jatkuneet lämpimät kelit, vaikka kyllä meillä kerran jo nollassa kävi. Mutta mikään ei vielä paleltunut. Minulla onkin tarkoitus ottaa monta kasvia talvetukseen joko sisälle tai kasvihuoneeseen, katsotaan kuinka käy. Eli muratit ja se yksi oranssi jonka nimeä en muista kasvihuoneeseen, mukulabegoniat, suklaakosmokset, verililjat ja kannat kellariin. Vaahtera-aulio ja bougainvillea ovat jo sisäkasveina. Puutarhassakin on ollut vielä tekemistä. Öljysin puutarhasillan ja raivasin sen toiselle puolelle uuden perennapenkin. Vadelmat siirrettiin ja olen ajellut ruohonleikkurilla aluetta tasaiseksi. Jaoin isosta siperiankurjenmiekasta tuppaat penkin takareunaan, ja eteen laitoin rivin eri värisiä jaloangervoja. Myös Mustilasta keväällä ostamani pieni sulkaharmaalepän taimi pääsi penkin taakse, ja alennusmyynnistä nappaamani hernesypressi päätyyn. Alapenkistä pelastin vielä toiseen päähän rotkolemmikin, se oli jäänyt pahasti kultapallon ja kellopeipin puristuksiin. Kellopeipistä löy...

Hieman keväällä pelkäsin, miten paljon piippuköynnös suuttui kun se jouduttiin repimään alas seinälle kiinnitetystä köynnösritilästä talon maalauksen vuoksi, ja siirtyykö se suosiolla uuteen porttiinsa. No näin elokuussa ei näytä ollenkaan suuttuneelta: Porttia ei juuri edes näy. Loistokärhöistä en ole saanut sellaisia kukkavyöryjä aikaiseksi, lienen liian laiska lannoittaja, ja ehkä auringostakin on puutetta. Mutta iloitsen silti näistä kahdesta! Tämä kuollut omenapuu sai jäädä köynnöstueksi, sen juurelta ehkä lähivuosina ponnistaa toivottavasti myös köynnöskuusama. Kaveriksi heille tuli tuollainen lintujen juoma-allas! Vesiaiheenikin, jalalliseen altaaseen tehty asetelma miellyttää yhä, kasvitkin siinä kukoistavat.

Pitkään kipuillut kantapääni leikattiin kesäkuun puolessa välissä. Ehdin pitää viikon kesäloman ennen leikkausta, ja silloin kävimme yhden yön verran Hangossa. Hankoa on taidettu esitellä kesäkaupunkina jo aika moneen kertaan, joten siitä tässä vain muutama kuvamuisto ja kolme kohokohtaa: vesitornin näköalat, Tulliniemenranta ja yösija Silversandin leirintäalueen vaunussa aivan rannassa. Leikkauksen jälkeen olin tietysti jalkapuolena, mutta näin viiden viikon jälkeen alkaa jo olla siinä kunnossa että johonkin pystyy. Keväällä työsuhdepyöräksi hankittu e-jopo on osoittautunut hyväksi hankinnaksi, kun pidemmät kävelyt eivät vielä luonnistu. Sillä on kevyt polkea kun pitää täyden avustuksen päällä. Niinpä toisen kesälomaviikon autoretkelle otettiin mukaan pyörät. Olin jo varautunut että Hiacella mennään, mutta niin vain tilaihme on VW Touran kun nappasee takapenkit pois, että mukaan mahtui koirahäkin lisäksi kaksi polkupyörää. Hämeenlinna oli ollut listallani jonkun aikaa, joten matkamm...