Lämmin syksy

Pitkään on jatkuneet lämpimät kelit, vaikka kyllä meillä kerran jo nollassa kävi. Mutta mikään ei vielä paleltunut. Minulla onkin tarkoitus ottaa monta kasvia talvetukseen joko sisälle tai kasvihuoneeseen, katsotaan kuinka käy. Eli muratit ja se yksi oranssi jonka nimeä en muista kasvihuoneeseen, mukulabegoniat, suklaakosmokset, verililjat ja kannat kellariin. Vaahtera-aulio ja bougainvillea ovat jo sisäkasveina.

Puutarhassakin on ollut vielä tekemistä. Öljysin puutarhasillan ja raivasin sen toiselle puolelle uuden perennapenkin. Vadelmat siirrettiin ja olen ajellut ruohonleikkurilla aluetta tasaiseksi. Jaoin isosta siperiankurjenmiekasta tuppaat penkin takareunaan, ja eteen laitoin rivin eri värisiä jaloangervoja. Myös Mustilasta keväällä ostamani pieni sulkaharmaalepän taimi pääsi penkin taakse, ja alennusmyynnistä nappaamani hernesypressi päätyyn. Alapenkistä pelastin vielä toiseen päähän rotkolemmikin, se oli jäänyt pahasti kultapallon ja kellopeipin puristuksiin. Kellopeipistä löysin kesällä kivan variegata-version, jei!

Olen pitkään hakenut edullista ja silti tarpeeksi valaisevaa lamppuratkaisua ulkosaunan polkuvaloiksi. Nyt tuli vastaan tällaiset "jouluvalotekniikalla" eli ilman sähkömiehen apua käyttöön otettavat led-lamput. Hyvältä vaikuttavat.

 

Liilaa kukintaakin vielä riittää, myrkkyliljat, konnanlilja ja konnanyrtti kuvissa. Syksyiset nimetkin heillä.

Vielä on vähän kirsikkatomaatteja tulossa kasvihuoneesta. Rypäleitä keräsin ämpärillisen, niistä mehua ja pari hyytelöpurkkia. Nam!

Piippuköynnös porskuttaa

Hieman keväällä pelkäsin, miten paljon piippuköynnös suuttui kun se jouduttiin repimään alas seinälle kiinnitetystä köynnösritilästä talon maalauksen vuoksi, ja siirtyykö se suosiolla uuteen porttiinsa. No näin elokuussa ei näytä ollenkaan suuttuneelta:

Porttia ei juuri edes näy. Loistokärhöistä en ole saanut sellaisia kukkavyöryjä aikaiseksi, lienen liian laiska lannoittaja, ja ehkä auringostakin on puutetta. Mutta iloitsen silti näistä kahdesta!

Tämä kuollut omenapuu sai jäädä köynnöstueksi, sen juurelta ehkä lähivuosina ponnistaa toivottavasti myös köynnöskuusama. Kaveriksi heille tuli tuollainen lintujen juoma-allas!

Vesiaiheenikin, jalalliseen altaaseen tehty asetelma miellyttää yhä, kasvitkin siinä kukoistavat.

Vaihteeksi kesälomamatkailua - myös puutarhakohteissa

Pitkään kipuillut kantapääni leikattiin kesäkuun puolessa välissä. Ehdin pitää viikon kesäloman ennen leikkausta, ja silloin kävimme yhden yön verran Hangossa. Hankoa on taidettu esitellä kesäkaupunkina jo aika moneen kertaan, joten siitä tässä vain muutama kuvamuisto ja kolme kohokohtaa: vesitornin näköalat, Tulliniemenranta ja yösija Silversandin leirintäalueen vaunussa aivan rannassa.

Leikkauksen jälkeen olin tietysti jalkapuolena, mutta näin viiden viikon jälkeen alkaa jo olla siinä kunnossa että johonkin pystyy. Keväällä työsuhdepyöräksi hankittu e-jopo on osoittautunut hyväksi hankinnaksi, kun pidemmät kävelyt eivät vielä luonnistu. Sillä on kevyt polkea kun pitää täyden avustuksen päällä.

Niinpä toisen kesälomaviikon autoretkelle otettiin mukaan pyörät. Olin jo varautunut että Hiacella mennään, mutta niin vain tilaihme on VW Touran kun nappasee takapenkit pois, että mukaan mahtui koirahäkin lisäksi kaksi polkupyörää.

Hämeenlinna oli ollut listallani jonkun aikaa, joten matkamme ensimmäinen etappi suuntautui sinne. Heillä onkin tosi hyvät matkailijasivut, josta löysin monta vinkkiä meillekin. Kirpputoreja on Hämeenlinnassa paljon, joten auton nokka kääntyi ensimmäisenä muutamallekin sellaiselle, ja jotain pieniä löytöjäkin tehtiin. Sitten tuli lounasnälkä, ja etsimme jotain mukavaa ulkoilmapaikkaa – sellainen löytyi veden äärestä Kantolasta, Sotkanrannan Cafe & Bar. Koirankin sai ottaa terassille. Herkulliset salaatit ja burgerit syötiin, paikka oli selvästi suosittu vaikka sijainti tuntuikin vähän syrjäiseltä. Autolla kun oltiin liikenteessä niin ei ongelmaa. Eikö olekin ihana miljöö?

No, Hämeenlinna eli se ihan linna sitten kierrettiin seuraavaksi ihan jalan, koiran kanssa. Kyllä tuollainen vanha tiilitunnelma minuun iskee.

Kävimme vielä välikahvilla ennen keskustan Scandiciin kirjautumista. Hetken levon jälkeen ajoimme Aulangon luontoliikuntakeskuksen parkkipaikalle ja kaivoimme pyörät esiin. Koiralle kasteltu loimi viilennykseksi päälle ja parin kiemuran kautta mukavalle metsätielle. Kävelimme välillä pätkiä, mutta täytyi todeta että hieman liian lämmintä oli kuitenkin Dajmille lenkkeillä vauhdikkaasti, varsinkin kun emme tajunneet ajoissa kääntyä ympäri ja loppumatka olikin osaksi asfalttitietä. Onneksi matkan varrella oli järvenrantaa jossa pääsi välillä viilentymään.

Vielä kävimme illalla syömässä meksikolaisittain. Kyllä koronavuodet ovat tainneet ravintola-alaa kyykyttää ihan kunnolla. Ruoka oli ihan maistuvaa, mutta jotenkin kaikessa näki resurssien niukkuuden (naapuripöytä tilasi kaksi annosta lohta - raaka-ainetta olikin vain yhdelle, minun annokseni ”uuniperuna” olivat kyllä alkuperältään keitettyjä pienikokoisia perunoita, tarjoilijat eivät kaikki olleet aivan ammattilaisen oloisia). Jälkiruokadrinkit hotellin tunnelmallisessa pubissa ja unten maille. Muistiin itselle: kesällä se ilmastointi olisi hotellihuoneessa oltava. Muuten hyvä paikka, keskeinen, upea aamiainen. Kauniista toripuistosta vielä kuva.

Seuraavan päivän suunnitelmassa oli päätyä muutamankin kohteen kautta Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukkialueelle. Aamulla venyimme jonkin aikaa sängyssä, ja kävimme vielä katsomassa pari keskustan kirpparia. Kaupasta mukaan matkaevästä ja sitten kohti itää. Tasan klo 12, porttien avautuessa, olimme Porkkalan kartanolla, Lammilla. 

Olipa upea puutarhakohde, suosittelen kyllä käymään. Laaja mutta silti hallittavissa oleva kartanopuisto, saniaisnurkka oli hieno, samoin erikoinen pelargonikasvihuone. Ja nämä jätti-agavet.

Vintage Rusty Cafe on vilahdellut Facebook-syötteessäni ja nyt sekin osui (laitettiin osumaan) kohdalle, eli Vääksyyn taukokahville! Herkulliset olivatkin kakkupalat, ja hauskaa tunnelmaa. Tämä paikka on kaiketi menossa kiinni elokuun lopussa.

Toinen must-see on ollut minulla Olga ja Tuukka Temosen kotieläinpiha Iitin lähellä Sääskjärvellä. 

Ja olihan se ihana! Alueella saa kiertää vapaasti, osaan aitauksista saa mennä sisään. Ja olikin paljon onnellisia lapsia ja aikuisia rapsuttelemassa mm. aasia, poneja, hevosia, vuohia, kaneja ym. Hauskimman kuvan sain mielestäni näistä kahdesta pikkulehmästä! Tuossa he rauhassa poseerasivat kukkulan kuningattarina.

Täynnä olevan parkkipaikan ei pidä antaa säikäyttää, väentungosta ei isolla alueella kuitenkaan synny. Ja vaikka hieman epäröimme jäämmekö pizzalle kun jonoa vähän oli, eikä Dajmia voinut ottaa mukaan kun niitä eläimiä siellä vaeltelee, niin kannatti sekin. Tosi nopeaa, ihanan näköistä ja hyvän makuista! Samassa pihapiirissä siis toimii vanhaan kansakouluun tehty Pizzeria Rehtori – pizzat paistuvat italialaisessa kiviuunissa.

No mutta sitten vatsat täynnä navin suuntima kohti Ruotsinpyhtäätä ja Strömforsin Ruukkia. 

Perinteiseen tapaan ajelimme enimmäkseen pikkuteitä, kaunis on heinäkuinen maalaismaisema!

Kun olin varauksineni taas aika ex-tempore liikenteessä, sain meille yösijan Strömfors Bed & Bistron sivurakennuksesta eli Krouvinmäestä. Se on vanha kivinavetta josta löytyy kuusi riisuttua huonetta, suihkut ja wc:t käytävällä, sekä keittiö käytettävissä. Mutta oli oikein hyvä! Ihana tunnelma, koiran kanssa matkustavalle loistava, paksut kiviseinät pitivät huoneen juuri sopivan viileänä. Aamiainen käytiin sitten nauttimassa 50 metrin päässä olevassa pääkartanossa.

Vanhan oven takana oli se oikea, avaimella avattava ovi!
Alueen upeissa vanhoissa rakennuksissa on erilaisia puoteja, näyttelyitä, kirppiksiä, kahvila ja pari ravintolaa. Kotiuduttuamme kävelimme ruukkialuetta läpi ensin koiran kanssa ja sitten keskenämme parilla terassilla, ihana ilta-aurinkokin oli. Koiratkin olivat tervetulleita useimpiin, mutta kun tuo Dajm aika äkkiä ottaa kipinää useimmista muista koirista niin emme ihan joka paikkaan ottaneet mukaan. Hän osaa hienosti olla hotellihuoneessa kyllä, oma peti on mukana.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme ajoissa ja virkeinä, ja kävimme jo ennen aamiaista pienen pyöräilykierroksen alueella. Sitten koira sai oman aamiaisensa ja jäi jatkamaan unia, me lähdimme vauhdikkaammalle pyöräretkelle lähistölle. Upeita vanhoja rakennuksia, osa kunnostettuja, osa vielä odottaa vuoroaan, vehreää luontoa.

Huomasin melkein sattumalta, että vielä yksi puutarhakohde oli aivan vieressä – Eija’s Garden, eli Pioni-puutarhaohjelmasta tutun esittelypuutarha. No sinnehän oli mentävä. Hieno, monipuolinen paikka olikin, iso karppilammikko jäi mieleen, ja mantsurianjalopähkinä. Minulla on sellainen alle metrinen, tuolla oli aika paljon isompi! Paljon hienoja vanhoja kiviä oli hyödynnetty puutarhassa. Täältä ei tullutkaan kuvia, joten linkkivinkki tässä.

Sitten olikin jo kotiinlähdön aika, pistäydyimme vielä Porvoossa laku- ja suklaaostoksilla sekä Porvoon Piha-Centerin alennusmyynnissä (metallinen aurinkokello, letkusuutin, iso atsalea ja kaksi perennaa reilusti alle kolmellakympillä!).

Ruusut aloittavat

Juhannusruusu aika etunenässä on ollut jo useamman päivän kukassa, mutta eivät tule kaukana seuraavatkaan! Luumuruusu 'Ainolassa' on mahtavasti nuppuja, ja myös pörriäiset viihtyvät:

'Louise Bugnet' -ruusun kaunis kaksivärinen nuppu muuttuu pian näillä helteillä aivan valkoiseksi kukaksi.

Papulanruusua ovat rusakot kurittaneet, ei taida tehdä nyt kuin tämän ainokaisen kukan.

Punalehtiruusussa on kyllä monta!

Samoin valkoisessa tarhakurtturuusussa. Ihana tuoksukin.

Rhodoja ja kukkivat puut

Purppuraomenapuu 'Rixi' näytti kauniilta muutama viikko takaperin, taustalla iso omenapuu. Siitä näyttää tulevan omenasatoakin, isompi puu pitää taukovuoden.

Rhodojen ja atsaleojen kanssa en ole vielä oikein onnistunut, paitsi 20 vuotta sitten istutettu 'Mikkeli' alkaa olla aika komea, ja kukkii tänä vuonna erityisen runsaasti:

Olen rhodoja kuitenkin lisäillyt, ja nyt on samaan aikaan kukassa jopa kaksi muuta, 'Vieno' ja  Rhododendron Cat. Grandiflorum, luulisin. 

Neljä muuta vielä "etsii itseään"... ja atsaleoja minulla on ollut kaksi, mutta ne ovat olleet epäonnisia ja rusakoiden mieleen, mahdolliset nuput ovat päätyneet parempiin suihin. Viime syksynä ehdin laittaa ajoissa kunnon verkot, mutta kukkia ei kyllä silti näy tänäkään kesänä. Mutta hyvässä kasvussa nyt, jospa ensi vuonna! Huomaan, ettei minulla ole niiden nimiä tallessa, mutta muistelen kyllä että revontuliatsaleoja olisivat. Vierailin Mustilan arboretumissa muutama viikko sitten, ja sieltä tarttui myös mukaan pienenpieni kuningasatsalea, Rh. Schlippenbachii.

Pikkutaimet muutenkin olivat siellä edullisia, ja ostin myös siperianlehtikuusen, japaninlehtikuusen,

Loimaankoivun ja sulkahopealepän. Näitä ei nyt voi sanoa kyllä kukkiviksi puiksi, paitsi että japaninlehtikuusen kävyt ovat kuulemma erityisen kauniin ruusumaiset. Ne pääsivät ruukkuihin ja istutan ne maahan loppukesästä.

Ruusumaisuudesta puheenollen, ruusuorapihlajapuuni on pian kauneimmillaan!

Iloinen olen myös helmiorapihlajan ainoasta kukkatertusta, senkin rungon rusakot ehtivät käsitellä, mutta puu lähti voimakkaaseen kasvuun juuresta.

Vielä yksi ruukkupuu - syksyllä ylistämäni vaahtera-aulio kukki lähes koko talven eteläikkunalla, ja pääsi taas ulos kun yöpakkaset jäivät vihdoin taakse - tässä yhdessä helmipensaan kanssa:

Kävin pienessä jalkaoperaatiossa tällä viikolla, ja puutarhatyöt jäävät nyt varsin vähiin kuukaudeksi. Keppien kanssa voin lähinnä pidellä vesiletkua kasvihuoneen kastelussa, ja köpötellä ottamassa valokuvia. Ehkäpä näitä blogikirjoituksia tulee nyt vähän tiheämpään!

Puutarhaihanuuksia

Sain joululahjaksi vapaat kädet tilata verkkokaupasta mitä haluan, ja kesähän se oli jo mielessä! Niinpä napsin ostoskoriin mm. tämän pienen keijupatsaan ja ihanat kiviset nimilaatat ruusuille. Puutarhurinmaja.fi oli osoite näille. Testissä on, kuinka valkoinen huopatussi kestää näkyvissä laatoissa.

Alapihan ruusukuja komistuu, pian saan ensimmäiset ruusukuvat sieltäkin. Maahumala on huomaavaisesti ottanut tehtäväkseen jyrätä rikkiksiä, ja yhdessä valkopeipin kanssa ne kyllä keräävät mahtavasti pörriäisiä. Ja kuten taustalla näkyy, voikukkapelto on myös voimissaan.

Olisiko vihdoin se hetki, kun saan bellikset leviämään alapihan nurmikolle! Ainakin tällainen ihana tupas oli talvehtinut, ja yllättäen muualla kukkapenkissä myös punaiset kerrotut.

Kevät aina yllättää, tavalla tai toisella, ja nämä keltakoiranhampaat osuivat yhtenä päivänä silmääni yllätyksenä. En yhtään muista että olisin ostanut, mutta niin vain taisin syksyn sipulikaupoilla tarttua näihinkin - onneksi!

Piippuköynnös piti perata seinältä pois viime kesänä talonmaalauksen tieltä, mutta sille pystytettiin oma kaariportti kiivettäväksi. Ja nyt on myös mahtava puutarhasilta nikkaroitu paikalleen, sen kautta helpottuu liikkuminen talon ympäri huomattavasti.

Laitoin myös terassin vesiaiheen pulppuilemaan, viime vuonna siihen keräilemäni kasvit talvehtivat mainiosti risu-lehtikompostin päälle peiteltynä: keltakurjenmiekka, vesiminttu ja tuo keltakukkainen terttualpi. 

Olympiaunikoista pitää aina ottaa kuva: