Variegatat

Variegatat

maanantai 12. lokakuuta 2020

Asterit ja lämmin syksy

 Ihan yllätyin kuinka monta kaunista asteria löytyi puutarhasta, valitettavan nimettömiä ovat, mutta vasemmalta ylhäältä:



Uusi vielä aukeamaton ihanuus Nummelan perennapellolta, yllättäjä-en-muista-hankkineeni-vaaleanpunainen, toinen Nummelasta tänä kesänä hankittu on valkoinen valeasteri, sitten ihana kerrottu myöhäinen ja kolmaskin on Nummelasta, kirsikanpunainen tuoksuasteri. Alarivissä aika loppuunkukkineet kanerva- tai metsäasteri ja tavallinen yleinen syysasteri.

Niin lämmintä on vielä ollut, että purppuratulikukka teki toisen kierroksen, ja toisaalta koko kesän kukkimatta ollut siemenestä kasvatettu aitoelämänlanka on nyt sitten lokakuussa alkanut kukkia.




Syksyn värejäkin toki näkyy, helmipihlaja oli kauniina, ja vähän sain tehtyä tomaattisäilykettäkin kun ostin pihvitomaatteja kaupasta omien lisäksi, omaa oli myös valkosipuli, chili ja päärynä jota pilkoin omenan sijaan vähän mukaan. Paprika ja sipuli kaupasta. 



Viime viikonloppuna tyhjensin kasvihuoneen tomaattikasvustoista, ja nyt on vielä kyllä jälkikypsymässä pari kiloa. Viinirypäleistä tein pari purkkia hyvää hyytelöä ja loput keitän mehuksi.




maanantai 7. syyskuuta 2020

Hedelmävuosi 2020 ja syyskesän kukkijoita

Huima luumusatoni: Victoria (isoin), Parikkalan tummaluumu ja vanha kriikuna (pienin).

Kaikki olivat maukkaita, makein tuo Victoria!

Olen luullut että ko. luumupuu on villiverso mutta hedelmästä päätellen sittenkin aito ja oikea, ihanaa jos nyt alkaisi satoakin tulla.

Omenoita tuli kohtuullisesti, melko matoisia tänä vuonna. Mehustamoon vein 56 kg ja mehua tuli hyvin, noin 35 l. Päärynöitä tulee jonkin verran. Persikka/aprikoosipuu teki ne pari kukkaa mutta ei niistä vielä mitään tullut.

Värikästäkin on vielä näin syyskuun alussa puutarhassa, leimut kukkivat ja kultapallo, rantakukka, asterit ja valkoalpi, helminukkajäkkärä, sinipallo-ohdake, syyskatkero, punalatva ja myskimalva (joka kukkii kyllä toukokuusta lähtien, ihana kasvi).

Valkoalpi

Sain syntymäpäivälahjaksi puutarharahaa ja käytin sen alppiruusuihin! Nyt on raivattu alppiruusurinne Sarah Bernhardt -pionin taakse, tuomen ja männyn alle. Ostin siihen alppiruusut Helsinki University, Unelma ja Vieno. Ainoan aiemmin hengissä säilyneen ja viihtyneen Mikkelin vierestä löysin piiloon jääneen jonkin aiemman ostoksen, joka ei ole kukkinut. Sinialppiruusu se ei kyllä ole minkä kasvilistaan olen joskus merkinnyt. Siirsin senkin tähän uuteen ryhmään. 

Niiden eteen pari pallohortensiaa, ja krookuksia ajattelin laittaa vielä uuteen mehevään maahan. Mikkelin vierestä kaivellessani huomasin että sen kaverina hyvin viihtyvässä kääpiösorvarinpensaassa on nyt värikkäät kotahedelmät. Tämä on kovin rentoilevavarsinen, pitäisi siirtää muuallekin, on kiva.

Laitoin keväällä siemenistä mustasilmäsusannaa, hyasinttipapua, tuoksuhernettä ja tätä jona nimeä en juuri nyt muista:

Alkoi kukkia nyt syyskuun alussa, eikä mustasilmäsusannat kuki vieläkään, en ymmärrä. Olen lannoittanut ja jättänyt lannoittamatta, ehkä ne eivät sitten tykkää paikastaan, johon alkaa aurinko paistaa vasta puolenpäivän jälkeen. Tuoksuherne ja hyasinttipapu sentään ovat kukkineet heinäkuusta suunnilleen.

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Kukintaa ja kirjavia lehtiä


Kamerakierroksella elokuun alussa osuivat linssin eteen mm. ruukkuhortensia, joka on ilahduttanut pitkällä kukinnalla varjoisassa perennapenkissä, tähkäkimikki, lumikärhö joka kiipeilee jo männyssä tosi korkealla ja valkoalpit jotka ovat asettuneet nyt mukavasti ruusuorapihlajan katveeseen yhdessä marunan kanssa. Vieressä myös tukevat jalostetut päivänkakkarat lisäävät varsia joka vuosi. Ruusunätkelmä tuntuu kukkivan tänä vuonna tosi pitkään. Näiden lehdet ovat paljon hennommat kuin muualla näkemieni, vai vaikuttaako kuiva kasvupaikka sitten niin paljon.

Samalla alueella kasvaa myös viiruhelpeä, jonka leviämisestä kovasti varoitellaan. Itse katsoin nyt että sitä pitäisi varmaan pelastaa jonnekin muuallekin, on taantunut tuossa. Pidän kovasti kaikista valkokirjavistä (tai kelta-), uusimpana tulokkaana komeakotakuusama. 


Keltavihreää tuo myös tämä kuunlilja yhdessä ihanan hopeatäpläpeipin kanssa. Toisesta suunnasta kuvaan pääsee myös laikkukirjokanukka.










tiistai 4. elokuuta 2020

Ruusukujannetta rakentamassa

Innostuin tekemään ruusukujannetta alapihalle, pellon reunaan. Valamonruusu ja juhannusruusu kukkivat niin kauniisti tänä kesänä pellonreunapenkin yhteydessä, sain idean laajentaa aluetta pellon puolelle siten että väliin jää kaksi kertaa ruohonleikkurin levyinen kuja.

Ja kun vielä sain vaihdokeiksi puutarhaystävän raivaustöistä useampaa lajia pensasruusun juurivesoja, niin siitä se sitten lähti... nyt on jo osaksi mansikkakankaaseen istutettuna ja osaksi valeessa mm. Ritausma, Mont Blanc, viljaminkeltaruusu, kirjoapteekkarinruusu, Hienohelma, Herttoniemi, Lumo, Martta ja Ainola! Ja varmaan siirrän myös Scarlet Pavementin tuonne. Tältä näytti pellon puolelta tuo reuna valamonruusun kukkiessa. 


Ja tässä sitten alkua toiselta puolelta. Tuo punainen oikeassa reunassa on ihana väriminttu joka on tänä vuonna levinnyt hyvin. Tätä minulla on myös vaaleanpunaisena ja aniliinina.




Kasvihuoneessa tomaatit ovat vasta alkaneet kypsyä, myöhään tänä vuonna. Rondo-rypäleitä tulee taas paljon, ja istutin kasvihuoneen ulkopuolelle Somerset Seedlesin, siinäkin on jopa muutama pieni rypäleen alku. Vieressä ison kurpitsan kukka.



Kasvihuonekurkku ja meloni kasvavat huonosti, ei taida satoa tulla ellei kurkusta vielä jotain synny. Eivätkä kreikansamettiruusut kuki vieläkään. Tilasin Siemenvesalta kaksivuotisten siemeniä, ne kyllä itivät heti ja kaikki, eli toivottavasti ensi vuonna on runsaasti salkoruusujen, harjaneilikoiden, maariankellojen ja sormustinkukkien kukintaa odotettavissa!

Tämä hyväntuoksuinen greippiminttu talvehti kasvihuoneessa.



Karkkilassa oli iso rompetoripäivä, sieltä mukaan tarttui uusi ”valo” kasvihuoneeseen. Ruusukuvioinen vanha valaisinrunko sopii tänne =)





tiistai 7. heinäkuuta 2020

Ideoita muiden puutarhoista

Avointen puutarhojen päivää vietettiin 5.7.

Tänä vuonna Nurmijärvellä oli viisi avointa puutarhaa, vain yksi oli ennestään tuttu joten vierailin neljässä.

Ensimmäiseksi Herusiin, Vapaalle ja villille pihalle. Täältä jäi päällimmäisenä mieleen erilaiset aidat ja tuet. Omalla pihalla kun ei aitoja ole, niin täällä huomio kiinnittyikin esim. tähän kivaan köynnöstukeen. Ja miten meillä saisi tuollaisen tuettua =D




Myös piha-aitaa täällä viherrytti kivasti villiviini. Ja todella muhkea köynnöshortensia löytyi.

Rajamäeltä löytyi Kotikontu.


Pieni piha oli kyllä saatu viehättävästi tehtyä, oli kauniit kivetyt polut, iso mongolianvaahtera ja pieni lummelampi. Sisääntulossa katse kiinnittyi ukkomansikkaan maanpeitekasvina, tätä haluaisin!


Jasmikkeissa leijaili perhosia, sopivasti aurinko lämmitti.


Nurmijärven kirkonkylältä löytyi seuraava kohde, Meidän akana.


Sievät, siistit perennapenkit, tuoksuva pensasruusu ja erikoinen leikattu puu ihastuttivat täällä.


Viimeinen kohde oli tutulla tiellä Luhtajoella, olen asunut melkein naapurissa – Pellonreunan puutarha.

Tämä oli siis piha jatkettuna kukkapellolla, ihanat maisemat! Täälläkin viehätti erilaiset tukirakennelmat myös.





Tosi mukavaa oli päästä kiertelemään, iso kiitos osallistujille!

Pari viikkoa sitten pääsin myös vierailemaan klorofylli.comin puutarhafoorumin kautta Päivölän kukkapellolle Nummelaan. Upeita pensasruusurivejä, iriksiä ja pioneja. Vähän alkoi kutkuttaa tehdä jonkinlainen ruusukujanne itsekin tuohon pellonreunaan... valamonruusu ja juhannusruusu siinä jo olisi...





maanantai 29. kesäkuuta 2020

Kesäkuun kukintaa ja touhuja


Kultasade tosiaan kukki nyt ensimmäistä kertaa, harmi kun kova helle lyhensi kukintaa. Mutta happy silti!


Tältä näytti kasvihuone juhannuksen jälkeen. Tuo hopeinen aurinkosuoja auttaa kyllä oikeasti hieman säätelemään lämpötilaa, ja pariin kertaan olen myös kastellut lattiakivet. Ovi on auki aurinkoisina päivinä, päädyissä on automaattisesti avautuvat luukut. Sivuluukut olisivat kyllä olleet hyvät myös tehdä.



Rakentelin pienen vesiputoukseni tällä kertaa yhden vanhan puutarhatuolin varaan. Kesähortensioita en ole aiemmin ostellut, mutta nyt osui silmään niin kaunis ja tähän sopiva että kokeillaan. Viime vuonna tuohon "alalampeen" muutti sammakko, ja eiköhän pikkulinnutkin arvosta juomapaikkaa.


Järjestelin yläpihan oleskelualuetta uusiksi, ja keinu muutti alapihalle. Siihen tulikin mukava istuskelupaikka. Huomasin myös, että etualan teresanruusu on jäänyt aika varjoon hopeapajun, syreenien ja mongolianvaahteran kasvaessa. Siitä voisi osan siirtää nyt muualle, on tehnyt kyllä juuriversojakin nurmikon puolelle.




Kasvihuoneessa ruukussa talvehtineet kärhöt kukkivat nyt kauniisti! Samoin lumikärhö tulee tänä vuonna kukkimaan ajoissa, ei ollut paleltunut alas asti. Pari muutakin loistokärhöä havaittu hengissäoleviksi. Niitä pitäisikin muistaa lannoittaa.


Kesälomaan on mahtunut myös jo pari puutarhavierailua; ensin kävin ihan tässä lähellä Nummelassa kukkapellolla järjestetyssä klorofylli.comin iltapäivässä; paikasta kertoo lisää mm. tämä blogikirjoitus. Taimimyyntiäkin oli, perennoja tällä kertaa, mukaan lähti muutama asteri ja esikko. Ihanat ruusu- ja kurjenmiekkarivit olivat kukassa, pioneistakin vielä osa.

Sitten teimme Lohjalla kirpparikierroksen, ja poikkesimme samalla Arboretum Magnoliassa - voi suositella, mahtava paikka!






sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Hedelmäpuiden kukintaa

Kylläpä on omenapuut aivan valkoisenaan kukkia tänä keväänä - lienee taas ennätyssato tulossa. Tosin pölyttäjiä ei tunnu olevan liikkeellä kovin paljoa, puun alla ei ole sellainen tasainen surina kuin yleensä? Tässä Huvitus upeana ja ihanasti vaaleanpunaiset kukat nupulla:



Päärynäpuun kukat ovat kovin kauniit myös:


Luumupuutkin kukkivat, josko nyt tulisi sitä satoakin?


Pilvikirsikka:


Mutta tämä on paras yllätys. Ei hedelmäpuu, vaan kultasade! Löysin siitä kymmenkunta kukkavanaa, ensimmäistä kertaa siis kukinta odotettavissa!!