Jasmike

Jasmike

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Heinäkuun helteet kypsyttävät satoa

Mahtava hellejakso vain jatkuu. Jonkin verran saa vettä kantaa kasvihuoneeseen, ja joistakin perennoistakin pitää vähän pitää extrahuolta. Mutta en valita, varsinkaan kun nyt on myös sadettakin saatu!

Tomaatit alkavat kypsyä, montaa erilaista on taas tulossa:






Tämä hunajamelonisalvia on kyllä ilahduttanut myös kauniilla kukillaan!


Ja näyttää siltä, että vihdoin myös minulta onnistuu kesäkurpitsan kasvatus:


Puutarhan puolella konnanliljakasvusto viihtyy varjoisassa paikassaan, ja ilahduttaa nyt kymmenillä kukilla.



Mäkimeiramin valkoinen ja violetti versio houkuttelevat perhosia.


Nyt minulla on istutusta odottamassa myös valkoista tarha-ajuruohoa, toivottavasti se menestyy yhtä mainiosti kuin normaali violetti kangasajuruohonikin.



sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Siirtojuoksuttelua eli kasveille paremmat paikat

Avointen puutarhojen päivään valmistautuessa huomasin monta juttua, jotka odottivat puuttumista. Tällä viikolla sainkin vähän jo aikaan; alapihan "niittykolmio" muhkuralepän ympärillä sai luovuttaa neliön verran pinta-alaansa, tein reunan punalatvan, mooseksenpalavanpensaan ja asterin viereen lisää perennapenkkiä. Voi että miten ärsytti mullan hakeminen; minulla on hyvänkokoinen multakasa joka jäi pressulla peittämättä, ja se oli tietenkin kasvanut täyteen rikkoja päältään. Alkukesästä "kitkin" kasan ja laitoin pressun, ja nyt sitten on riesana muurahaiset, joiden mielestä tein heille oikein hyvän pesän...

Tarvitsin uutta tilaa pelastaakseni muiden jalkoihin jääneitä: pioni Sarah Bernhardtin vieressä on kasvanut vuosikaudet ihana syys- tai törmäkatkero ja tarhajuorua, jotka olivat nyt jo tukahtumassa. Ja yläpihan kuivasta turveharkkopenkistä piti ottaa pois kituva, luultavasti valkoinen verikurjenpolvi sekä jouluruusu. Samalla huomasin, että kollinkäpälästä ei näkynyt enää jälkeäkään, harmi!

Sitten tein löytöretken pähkinäpuun alle, josta vielä löytyi kuin onnenkaupalla mahonia, joka pääsi nyt paremmalle paikalle polun viereen. Sen olen hankkinyt vuonna 2002 Backaksen puutarhalta, jota ei enää ole olemassa.

Samainen pähkinäpuu varjostaa ikivanhaa raparperia, joka on myös alkanut taantumaan. Muistin nähneeni siementaimia, ja ne pääsivät nyt lipstikan viereen pellolle. Ja tallin takaa siirsin pari pientä karviaista marjapensasalueelle, kaikki pihan alkuperäiset karviaiset ovat kasvaneet hassuissa paikoissa.

Varttuneille varjoliljan siementaimille pitäisi myös keksiä parempia paikkoja, ja ruusujen juurivesoja voisi myös levittää. Kukkineet vuorikaunokit ja villit lupiinit pitää niittää. Ja sorruin pieneen tilaukseenkin, täytettä kasvihuoneeseen ja sen viereen.... viikon päästä alkaakin toinen kesälomapätkä!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018