Laukat

Laukat

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Rehevää kasvua

Lämmin toukokuu ja sen jälkeiset sateet ja helteet ovat kyllä ryöpsäyttäneet kaiken kasvuun. Paitsi että omenia ja vadelmia tulee aivan järjettömästi, myös puutarhan ensimmäiset pähkinät ovat tehneet ensiesiintymisen! Pähkinäpuu on kasvanut pikkupiiskasta ihan komeaksi puuksi, ja eilen huomasin nämä:

Harmittaa, kun sekä illakot että sormustinkukat tekevät aina katoamistempun. Tämä kaunis monivuotinen sormustinkukka on sentään ilahduttanut jo pari vuotta,

Kasvihuone on myös varsinainen viidakko - kasvatusta takana 10 viikkoa. Vihreitä tomaatteja on lupaavasti, ja tänään söin pari ensimmäistä punastunutta kirsikkatomaattia! Myös vihreä chili on jo ihan komean näköinen. Munakoisot ja kurkut kukkivat mutta niistä en vielä ole löytänyt hedelmänaiheita.

Toivon että maissien pölytys on onnistunut, korkeutta ja kukintoja ainakin on komeasti. Basilikapensaista jo laitoin säilöönkin, kuivattuna ja pakastettuna.






Kääpiömanteli on ennenkin tehnyt yhden hedelmän, niitäkin on nyt oikein monta. Kirsikoissa en vieläkään pääse ihan varsinaiseen sadonkorjuuseen, mutta on niitäkin melkein kourallinen!



Tuo omenasato vaati veronsakin jo, korkkiruuvin mallisesta kaneliomenasta oli yön aikana murtunut iso oksa. Jätimme vielä osan oksasta jäljelle, ajattelin että puun painopiste muuttui aika paljon, ettei vain keikahtaisi koko komeus... sormet ristissä että ei, tässä on ihan parhaat syömäomenat.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ihanuuksia

Kesä on ollut lämmin ja kostea, kaikki kasvaa kohinalla. Hieman jo viikatetta näytin reuna-alueille, mutta lisää karsimista ja niittämistä pitää tehdä. Tulisi sellainen hyvä päivä, ei liian kuuma ja silti kuiva, tuonne märkyyden keskelle ei ole kiva mennä kahlaamaan.
Joitain kärhöjä ja ruusuja (Mme de Plantier! Byää!) on kuollut talvella, samoin vaaleanpunakukkainen pensashanhikki. Jotkin sen sijaan ilahduttivat ensimmäistä kertaa, kuten nämä tummanpunainen ja valkoinen varjolilja kukinnallaan.


Myös valkoinen mooseksenpalavapensas näyttää porskuttavan kahdessakin paikassa.

Tässä heinäpenkissä lienee valkoista mirrinminttua, yhdessä upean valkoisen ritarinkannuksen ja hempeän myskimalvan kanssa.