Avoimien puutarhojen päivään valmistautuminen
Puutarhani on vähintään puolivilli. Perennapenkit ovat täynnä, multapintaa ei ole näkyvissä. Maaperä kun on vanhan pienen maatilan peruja, myös vuohenputkea ja heinää riittää. Olen tehnyt poluille ja penkeille vuosien varrella kaikenlaisia reunuksia, mutta luonto valtaa aina alansa. Itse tekemääni betoniastiaa ei ole moneen vuoteen näkynyt sen vallanneiden valkoisten ja sinisten kevätkaihonkukkien alta. Pihapolusta puolet on tuivioiden ja luonnonkukkien alla. Kummasti yleisilme kuitenkin siistiytyy, kun ajaa nurmikon kunnolla lyhyeksi. Reuna-alueet saavat olla heinällä ja muulla luonnonkukalla, siedän myös nokkosia ja takiaisia – nokkosperhosen toukkia näkyy joka kesä, ja takiaisista pitävät ensin perhoset ja myöhemmin linnut.
Kun odottaa innokkaita puutarhaharrastajia vieraiksi, niin hieman enemmän laulaa trimmeri kuin mitä tekisin ihan vain itselleni. Ja on se totta, että yleisilme avartuu ja siistiytyy. Moni asia pääsee enemmän esille, totesin juuri kun raivasin muhkuralepän kunnolla esiin, ja säälimättä pienensin valamonruusun valtaamaa alaa.
Ihana päivä oli taas, sadekaan ei liikaa haitannut, kiitos kaikille kävijöille ja kiitos kauniista kommenteista!
Tässä ihana Louise Bugnet -ruusu.
Kommentit
Lähetä kommentti