Lumet hupenevat ihan silmissä, krookuksia, kevätiiriksiä ja kevätlumipisaroita on jo siellä täällä auki! Ja hyvältä näyttää sääennustekin, näillä asteilla mennään kovaa vauhtia kevättä eteenpäin!
Sain vihdoinkin aikaiseksi pullottaa liköörin, jota laitoin syksyllä valmistumaan: lasipurkkiin viimeiset Rondo-rypäleet kasvihuoneesta ja kirkasta alkoholia. Löytämissäni ohjeissa kehotettiin suodattamaan tuotos ja sitten sekoittamaan se sokeriliemeen oman maun ja raaka-aineen mukaan. En löytänyt suositeltua suodatinharsoa, mutta tomusokerisirotin ajoi asian mainiosti tällä kertaa, eivät rypäleet olleet menneet mitenkään muhjuksi eli liemi oli varsin kirkasta. Tällaista tuli ja ihan kivalta maistuu! Puutarhaan ei ole oikein talvi tullut ollenkaan - meillä on ollut muutamia kertoja max 2 cm lunta päivän tai pari. Saa nähdä millainen kevät ja kesä tulee. Vettä on satanut tosi paljon, ja toisaalta ollut 10-15 asteen yöpakkasia.
Vietimme elo-syyskuun vaihteessa kuukauden Italiassa, Braccianossa. Meillä oli vuokrattuna vanha kivitalo Pisciarellin kylästä. Piha oli vehreä, sitä reunusti täysin pääasiassa karhunvatukoiden, viiniköynnösten ja kärhöjen peittämät verkkoaidat. Talon patiolla kasvoi valtava sypressi ja takapihalla oli isoja tammia, naapurin puolella oliivipuita ja toisella puolen keto. Tammien alla kasvoi myös jukkapalmuja, aina yhtä yllättävä näky! Pari bougainvilleaa oli talomme ruukkuistutuksissa, mutta ne eivät olleet kukassa. Ajankohta oli sellainen, että kukkarunsautta ei voinut muutenkaan sanoa olevan, mutta naapurien pihoissa näkyi kyllä joitain jaloruusuja kukassa, ja ainakin yhdellä oli oikein aidallinen tomaatintaimia kasvatuksessa. Yllätyin hieman, että myös hortensioita käytettiin istutuksissa, tuntuisi että olisi liian kuumaa niille. Kurtturuusun tilalla tienvarsilla oli sitä karhunvatukkaa villinä, ja oleantereita. Lämpöä riitti, joka päivä asteet kipusivat reilusti yli 30 asteen. ...
Puutarhani on vähintään puolivilli. Perennapenkit ovat täynnä, multapintaa ei ole näkyvissä. Maaperä kun on vanhan pienen maatilan peruja, myös vuohenputkea ja heinää riittää. Olen tehnyt poluille ja penkeille vuosien varrella kaikenlaisia reunuksia, mutta luonto valtaa aina alansa. Itse tekemääni betoniastiaa ei ole moneen vuoteen näkynyt sen vallanneiden valkoisten ja sinisten kevätkaihonkukkien alta. Pihapolusta puolet on tuivioiden ja luonnonkukkien alla. Kummasti yleisilme kuitenkin siistiytyy, kun ajaa nurmikon kunnolla lyhyeksi. Reuna-alueet saavat olla heinällä ja muulla luonnonkukalla, siedän myös nokkosia ja takiaisia – nokkosperhosen toukkia näkyy joka kesä, ja takiaisista pitävät ensin perhoset ja myöhemmin linnut. Kun odottaa innokkaita puutarhaharrastajia vieraiksi, niin hieman enemmän laulaa trimmeri kuin mitä tekisin ihan vain itselleni. Ja on se totta, että yleisilme avartuu ja siistiytyy. Moni asia pääsee enemmän esille, totesin juuri kun raivasin muhkuralepän kunnol...
Kommentit
Lähetä kommentti