Ilon ja harminkin aiheita puutarhasta juhannukseen mennessä. Vihdoinkin olen saanut harjaneilikat viihtymään pariinkin paikkaan! Ne ovat jotenkin olleet sellainen lapsesta ihailemani kukka, kun oli niin erikoista että erään naapurimme pihaojassa kasvoi niitä. Iloitsin myös ostamastani valkokirjavasta imukärhivilliviinistä (kuvassa erään innokkaan apulaisen nokka myös), ja juuri äsken tästä kauniista ilta-auringossa hohtavasta malvikki-mirrinminttu-maruna -yhdistelmästä. Ja tästä tuttavalta saadusta kurjenpolvesta, joka on jo metrin leveä ja yli puoli metriä korkea pensas. Tätähän täytyykin jakaa muuallekin. Harmitusta hieman aiheutti kevään edetessä hiipunut magnoliantaimi, jossa on nyt kokonaista kaksi lehteä elossa. Ja ihana rungollinen vaahtera-aulio, jota pidin kasvilampun alla hengissä koko talven, ja se heitti sen henkensä sitten huhtikuussa... Mutta: Olen julkaissut omakustanteen! "Elvi on tolkun ihminen" on pikkuinen kirja, oikein sopiva lomalukeminen vaikka ranna...
Upea puutarha, edukseen joka vuodenaikana! Odotan innolla mitä siellä keväällä tapahtuu.
VastaaPoistaKiitos - tulppaaniloistoa odottelen...!
Poista