Katin puutarha

Kitkemistä, kitkemistä, kitkemistä... tältä tontilta ei lopu vuohenputki eikä voikukat! Nyt on se aika kun ne ja muut rikkikset rehottavat ja kasvavat nopeammin kuin perennat. Pari viikkoa eteenpäin niin vaihtuu roolit, toivon ainakin. Hankin myös uuden aseen, kaasulla toimivan rikkaruohopolttimen! Toivon, että saan sillä pidettyä laattapolun siistimpänä. Polkua on yli 20 metriä, loppupää on niin talon varjossa että se pysyy puhtaana, mutta se alkupää... polku häviää puoliksi näkyvistä kun ratamot, heinät ja mitkä lie intoutuvat kasvamaan saumoissa ja reunoilla. Kielokit eli surukellot ovat yksi alkukesän lempikukistani: Samoin vuorikaunokit, niitä on minulla kolmea eri väriä. Leviävät helposti! Myös kevätkaihonkukat ovat levinneet ihanaksi siniseksi matoksi laattakäytävän ja talon väliselle alueelle. Tästä löysin myös viisi kaunista korvasientä - todellista lähiruokaa!

Lumet lähtivät nopeasti, mutta lämpimiä päiviä ei juuri ole ollut tähän huhtikuun puoleenväliin. Kamerakierroksen tarkeni kuitenkin tänään tehdä ilman takkia, kyllähän sieltä vihreää nousee mukavasti. Kevätsipulikukista lemmikkini, vahva ja kaunis kevätlumipisara Leucojum vernum. Nämä kiurunkannukset leviävät mukavasti ja ovat ensimmäisten joukossa kukkimassa. Tämän täytyy olla jättivalkosipulin kynnestä, mukavan vahvan näköinen! Ruohosipulista napsin jo viime viikolla ensimmäiset maistiaiset. Keväällä näkee mikä on vahvasti talvesta selvinnyt. Odotan kyllä koska nämä jättilaukan siementäneet pikkuiset kukkivat, aika komea kasvusto nyt omenapuun juurella! Ja punalehtinen rentoakankaali on täyttänyt uuden kukkapenkin kulman yhdessä kesässä.

Ihana aurinkoinen päivä ja Strömsön puutarhaohjelma aktivoivat "vihergeenit"! Pian on taas se sormiasyyhyttävä aika kun lumet pikkuhiljaa häviävät. Toivon, että tämä viimekesäinen hankinta, Salvia Sclarea, selviää talvesta. Hauskan näköinen kasvi, ja sen olemus muuttui viikko viikolta. Myös hyötytarhan puoli mietityttää - juolavehnä ja nokkonen ovat vähän liian hallitsevassa osassa. Voisin pyytää naapuria kaivureineen vähän raivaamaan... ilma- ja valkosipulini hukkuvat! Mikään määrä katetta ei auta, on kokeiltu.

Tänään marraskuun 1. päivänä oli todella kaunis aurinkoinen päivä. Aamupäivä kuluikin puutarhahommissa. Kaivoin kompostista muhevaa voimaa talvivalkosipuleille ja istutin kynnet, tyhjensin jo aiemmin kokoon keräämäni kesäkukkaruukut, (paitsi tämän seinäamppelin jossa orvokit kukoistavat!) ... pelastin pienestä seinäkasvihuoneestani sisälle siellä vielä(kin!) kukoistaneet rosmariinin ja salvian sekä kaivelin nämä valmiiksi (yleensä käy niin että jänikset ehtivät silti ensin... verkkojen laitto on niin ikävää ja ne ovat niin rumia...) Ruskan värit ovat jo sammuneet, mutta jotain sentään vielä koristaa ruskeaa ja vihreää, kuten nämä maksaruohot ja lumimarjat: ...mutta ennen kaikkea lyhtykukat! Näitä keräsin jo sisälle kuivumaankin.

Lähtöpäivä. Vielä ehdimme tehdä ainoan museokäyntimme eli Museu de Moton pienen kokoelman läpikäymisen. Myös La Boquerian kauppahalliin piipahdimme. Upea ja monipuolinen on Barcelona. Mutta esim. elokuussa en välttämättä lähtisi uudestaan, on tuo turistimassa mikä siellä liikkuu aika valtava. Juusto- ja lihatötteröitä matkaan mukaan. Tämä oli karkkikauppa! Museu Moto - http://www.museumoto.com/en/barcelona

Ostosten aika! Espanjalaisten Stockmann eli tavaratalo El Corte Ingles käveltiin läpi ja jotain tarttui mukaankin. Mutta ei ollut lemmikkieläinosastoa, miinus! Lisäksi halusin löytää Encants Vellsin isolle kirpputorille. Teimme ensin metrolla harharetken kun luotin parin vuoden takaisen matkaoppaani osoitetietoihin, mutta löytyi se oikea paikkakin sitten. Jalat vaan alkoivat olla jo aika hapoilla. Takaisin päin tullessa matkasimme raitiovaunullakin, ja kävelimme loppumatkan Barcelonan eläintarhan vieressä olevan Parc de la Ciutadellan läpi. Vähän tuli Dumlea ja Tikkistä ikävä kun katsoi siellä iloisesti kirmaavia koiria. Niitä kaupungissa olikin aika paljon, ja suurkaupunkitapaan suurin osa seurasi omistajiaan ihan vapaana. Ihan hyvin koirat kotona olivat kuitenkin pärjänneet Koirakylpylän hoivassa. Kahvit piti ottaa ostosten välillä. Kuvitelkaa tähän kuvaan infernaalinen ääntensorina, puhkuvat kahvikoneet ja liikenteen meteli =D

Päivästä oli ennustettu lämmintä. Säät suosivat muutenkin, hellettä oli sopivasti joka päivä. Päätimme mennä ajelemaan Funicular-reitin, eli Montjuic-kukkulalta alas satamaan kaapelivaunulla, ja sieltä sitten rannalle. Hiki tuli kukkulalle kiivetessä, mutta hieno oli köysirata! Minähän en pysty mihinkään huvipuistojen laitteisiin menemään, mutta tämä ei tuntunut missään vaikka oltiin huimaavan korkealla. Tasainen kyyti ja todella hienot maisemat. Kymmenisen minuuttia kesti matka ja maksoi 11 euroa. Sitten vietimmekin pari tuntia biitsillä. Jäimme rannan kaupunginpuoleiseen päähän, ja aika ärsyttävän paljon oli helppoheikkejä koko ajan huutelemassa ja kiertelemässä; juomia, hierontaa, pareoita, lettejä... rantaa kyllä riittää, pidemmälle jos olisi jaksanut kävellä niin olisi varmasti saanut olla rauhassa. Ihanissa Välimeren aalloissakin tuli käytyä, vesi oli varmaan noin 24-asteista =) Kovin kauaa emme kuitenkaan jaksaneet makoilla, joten jatkoimme rantabulevardia eteenpäin ruokapai...