Marraskuuta mennään

... ja sen kyllä huomaa. On pimeää, on märkää. Koiraihmisenä tykkään kuitenkin siitä, että mahdollisimman pitkälle talveen pääsee vapaasti liikkumaan metsiin ja pelloille, kun ei ole metriä lunta. Saisi sitä tietysti pari senttiä tulla...

Jänisverkot ja -suojatkin ovat vielä laittamatta, ei tunnu hyvältä laittaa litimärkien nuorten runkojen ympärille muovisuojaa. Kohta taas huomaan olevani liian myöhässä!

Jospa viikonloppuna ehtisi ottaa valoisaan aikaa vähän valokuviakin vielä pihalta, joitain perennoja siellä nimittäin vielä sinnittelee kukassa - asteri, etelänruusuruoho, ehkä jokin muukin.

Nyt kun lehdet ovat pudonneet, rungot pääsevät esiin - tässäpä mukuralepän erikoinen habitus!