Talvi tuntui niin pitkältä ja lumiselta, mutta niin vain se kesäkin pääsi oikeastaan yllättämään. Juhannukselta kuvia, kaikki rehottaa ja kasvaa ihan silmissä.
Sain vihdoinkin aikaiseksi pullottaa liköörin, jota laitoin syksyllä valmistumaan: lasipurkkiin viimeiset Rondo-rypäleet kasvihuoneesta ja kirkasta alkoholia. Löytämissäni ohjeissa kehotettiin suodattamaan tuotos ja sitten sekoittamaan se sokeriliemeen oman maun ja raaka-aineen mukaan. En löytänyt suositeltua suodatinharsoa, mutta tomusokerisirotin ajoi asian mainiosti tällä kertaa, eivät rypäleet olleet menneet mitenkään muhjuksi eli liemi oli varsin kirkasta. Tällaista tuli ja ihan kivalta maistuu! Puutarhaan ei ole oikein talvi tullut ollenkaan - meillä on ollut muutamia kertoja max 2 cm lunta päivän tai pari. Saa nähdä millainen kevät ja kesä tulee. Vettä on satanut tosi paljon, ja toisaalta ollut 10-15 asteen yöpakkasia.
Ruusut ovat aika oikukkaita, aina niitä kuolee pois ja aina niitä tulee hankittua uusia... suurin osa lienee vielä ja jo kukassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Heti pihaan tullessa, kanalan nurkalta löytyvät tuoksuvat ihanuudet neidonruusu Mme Plantier tai Maidens Blush, en vielä tiedä kumpi niistä menehtyi viime talvena, monta vuotta kyllä siinä ovat olleet. Uusin hankinta tarhakurtturuusu Louise Bugnet, jossa on ihana kaksivärinen kukka pääsi samaan paikkaan. Kanalan seinustalla kiipeää myös jostain kuolleen köynnösruusun perusrungosta eloon jäänyt vaatimaton koiranruusu. Neilikkaruusua olen sitkeästi yrittänyt, kyllä niistäkin nyt yksi taimi näyttää olevan hengissä samassa penkissä. Koiranruusu Vastapäätä, kiven juuressa on viimevuotisia äitienpäiväruusuja ja juuri ja juuri hengissä oleva keltakukkainen harisoninkeltaruusu Rosa Aurora. Vieressä kivenkolosta pelastamani tikku on isoksi pensaaksi kasvanut mustialanruusu Minette. Sitä olen jakanut myös saunan viereen, toi...
K amerakierroksella elokuun alussa osuivat linssin eteen mm. ruukkuhortensia, joka on ilahduttanut pitkällä kukinnalla varjoisassa perennapenkissä, tähkäkimikki, lumikärhö joka kiipeilee jo männyssä tosi korkealla ja valkoalpit jotka ovat asettuneet nyt mukavasti ruusuorapihlajan katveeseen yhdessä marunan kanssa. Vieressä myös tukevat jalostetut päivänkakkarat lisäävät varsia joka vuosi. Ruusunätkelmä tuntuu kukkivan tänä vuonna tosi pitkään. Näiden lehdet ovat paljon hennommat kuin muualla näkemieni, vai vaikuttaako kuiva kasvupaikka sitten niin paljon. Samalla alueella kasvaa myös viiruhelpeä, jonka leviämisestä kovasti varoitellaan. Itse katsoin nyt että sitä pitäisi varmaan pelastaa jonnekin muuallekin, on taantunut tuossa. Pidän kovasti kaikista valkokirjavistä (tai kelta-), uusimpana tulokkaana komeakotakuusama. Keltavihreää tuo myös tämä kuunlilja yhdessä ihanan hopeatäpläpeipin kanssa. Toisesta suunnasta kuvaan pääsee myös laikkukirjokanukka.
Kommentit
Lähetä kommentti