Katin puutarha

Viimeiset omat tomaatit on syöty viikko sitten, aika pitkä kausi olikin, viimeksi olen ostanut kaupasta varmaankin heinäkuun alussa tomaatteja. Toki muutama säilyke löytyy myös, ja pakastimesta kirsikkatomaatteja. Kasvihuone on siivottu, vielä harkitsen jos lisäisin hieman uutta multaa jo valmiiksi niin olisi keväällä heti hyvä - hevosenlantaa jo lisäsinkin. Ensi syksynä pitää varmaan jo vaihtaa jonkun verran multaa. Aurinkoinen päivä toi esiin muutaman värinpilkahduksenkin pihalta. Juhannus- ja valamonruusujen lehtiä ja lyhtykukan pirteitä oransseja lyhtyjä. Tuija onkin ihan huomaamatta hiljalleen kasvanut tuossa jo aika suureksi, mukavaa ikivihreyttä tuo se. Syksy on myös sammalten aikaa, rakastan niiden vihreyttä ja monia eri lajeja. En todellakaan poista pihanurmikoltakaan sammalta!

Mahtava hellejakso vain jatkuu. Jonkin verran saa vettä kantaa kasvihuoneeseen, ja joistakin perennoistakin pitää vähän pitää extrahuolta. Mutta en valita, varsinkaan kun nyt on myös sadettakin saatu! Tomaatit alkavat kypsyä, montaa erilaista on taas tulossa: Tämä hunajamelonisalvia on kyllä ilahduttanut myös kauniilla kukillaan! Ja näyttää siltä, että vihdoin myös minulta onnistuu kesäkurpitsan kasvatus: Puutarhan puolella konnanliljakasvusto viihtyy varjoisassa paikassaan, ja ilahduttaa nyt kymmenillä kukilla. Mäkimeiramin valkoinen ja violetti versio houkuttelevat perhosia. Nyt minulla on istutusta odottamassa myös valkoista tarha-ajuruohoa, toivottavasti se menestyy yhtä mainiosti kuin normaali violetti kangasajuruohonikin.

Avointen puutarhojen päivään valmistautuessa huomasin monta juttua, jotka odottivat puuttumista. Tällä viikolla sainkin vähän jo aikaan; alapihan "niittykolmio" muhkuralepän ympärillä sai luovuttaa neliön verran pinta-alaansa, tein reunan punalatvan, mooseksenpalavanpensaan ja asterin viereen lisää perennapenkkiä. Voi että miten ärsytti mullan hakeminen; minulla on hyvänkokoinen multakasa joka jäi pressulla peittämättä, ja se oli tietenkin kasvanut täyteen rikkoja päältään. Alkukesästä "kitkin" kasan ja laitoin pressun, ja nyt sitten on riesana muurahaiset, joiden mielestä tein heille oikein hyvän pesän... Tarvitsin uutta tilaa pelastaakseni muiden jalkoihin jääneitä: pioni Sarah Bernhardtin vieressä on kasvanut vuosikaudet ihana syys- tai törmäkatkero ja tarhajuorua, jotka olivat nyt jo tukahtumassa. Ja yläpihan kuivasta turveharkkopenkistä piti ottaa pois kituva, luultavasti valkoinen verikurjenpolvi sekä jouluruusu. Samalla huomasin, että kollinkäpälästä ei näk...

Olipa mukava puutarhapäivä, kiitos kaikille kävijöille!

Tervetuloa meille sunnuntaina 1.7. klo 12-17 välillä! Ratasillantieltä käännytään pois asfalttitieltä oikealle golfkentän reunaa myötäillen, ja jatketaan noin 200 metriä. Pihaan (Ducati-tallin pääty) mahtuu 6-8 autoa kerrallaan, ja auton voi jättää myös ystävällisen naapurimme hiekkakuopalle 100 metriä ennen meitä. Ettehän häiritse meistä seuraavia naapureita (punainen talo ja navetta). Puutarhassa voi kierrellä vapaasti tai lähteä mukaan opastamalleni kierrokselle. Puutarhapöydällä on avustava kartta ja muita tietoja, myös vieraskirja johon saa mielellään jättää puumerkkinsä. Pihasaunaan ja huvimajaan saa kurkistaa, ja tietenkin kasvihuoneeseen! Tunnelmia tältä viikolta:

...juuri sopivasti! Sarah Bernhardt kukkii luotettavasti isossa rinnepenkissä ihanin, isoin vaaleanpunaisin kukin. Sarahin viereen siirsin viime kesänä vanhaa mummon tummanpunaista pionia, joka ei tänä kesänä kuki. Vieressä ylempänä on kiinanpionisekoitus, jossa sekoitus valkoisia, punaisia ja vaaleanpunaisia. Alapihalla luumupuun alla kukkivat lempipionini Krinkled White, yksinkertainen valkoinen, ja tumma kerrottu Monsier Martin Cahuzac. Vastapäätä viime vuonna hankittu Itoh-pioni, joka ei vielä kuki tänä vuonna. Pellonreunan penkissä vielä pieni ja kukkimaton, tummanpunainen hybridipioni 'Henry Bockstoce', Porin tuliaisia Taimimoisiolta. Talon päädyssä, pupupatsaan vieressä viihtyy mainiosti kaksivärinen Bowl of Beauty, joka tekee kymmeniä ja kymmeniä kukkia. Vähän huonommassa paikassa, kasvihuoneen edustan kuusen alla kukkii Festiva Maxima, jonka valkoisissa kukissa on häivähdyksiä punaista.

Ruusut ovat aika oikukkaita, aina niitä kuolee pois ja aina niitä tulee hankittua uusia... suurin osa lienee vielä ja jo kukassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Heti pihaan tullessa, kanalan nurkalta löytyvät tuoksuvat ihanuudet neidonruusu Mme Plantier tai Maidens Blush, en vielä tiedä kumpi niistä menehtyi viime talvena, monta vuotta kyllä siinä ovat olleet. Uusin hankinta tarhakurtturuusu Louise Bugnet, jossa on ihana kaksivärinen kukka pääsi samaan paikkaan. Kanalan seinustalla  kiipeää myös jostain kuolleen köynnösruusun perusrungosta eloon jäänyt vaatimaton koiranruusu. Neilikkaruusua olen sitkeästi yrittänyt, kyllä niistäkin nyt yksi taimi näyttää olevan hengissä samassa penkissä. Koiranruusu Vastapäätä, kiven juuressa on viimevuotisia äitienpäiväruusuja ja juuri ja juuri hengissä oleva keltakukkainen harisoninkeltaruusu Rosa Aurora. Vieressä kivenkolosta pelastamani tikku on isoksi pensaaksi kasvanut mustialanruusu Minette. Sitä olen jakanut myös saunan viereen, toi...