Pitkään kipuillut kantapääni leikattiin kesäkuun puolessa
välissä. Ehdin pitää viikon kesäloman ennen leikkausta, ja silloin kävimme
yhden yön verran Hangossa. Hankoa on taidettu esitellä kesäkaupunkina jo aika
moneen kertaan, joten siitä tässä vain muutama kuvamuisto ja kolme kohokohtaa:
vesitornin näköalat, Tulliniemenranta ja yösija Silversandin leirintäalueen
vaunussa aivan rannassa.
Leikkauksen jälkeen olin tietysti jalkapuolena, mutta näin
viiden viikon jälkeen alkaa jo olla siinä kunnossa että johonkin pystyy. Keväällä
työsuhdepyöräksi hankittu e-jopo on osoittautunut hyväksi hankinnaksi, kun pidemmät
kävelyt eivät vielä luonnistu. Sillä on kevyt polkea kun pitää täyden
avustuksen päällä.
Niinpä toisen kesälomaviikon autoretkelle otettiin mukaan
pyörät. Olin jo varautunut että Hiacella mennään, mutta niin vain tilaihme on VW
Touran kun nappasee takapenkit pois, että mukaan mahtui koirahäkin lisäksi
kaksi polkupyörää.
Hämeenlinna oli ollut listallani jonkun aikaa, joten matkamme
ensimmäinen etappi suuntautui sinne. Heillä onkin tosi hyvät matkailijasivut,
josta löysin monta vinkkiä meillekin. Kirpputoreja on Hämeenlinnassa paljon,
joten auton nokka kääntyi ensimmäisenä muutamallekin sellaiselle, ja jotain
pieniä löytöjäkin tehtiin. Sitten tuli lounasnälkä, ja etsimme jotain mukavaa
ulkoilmapaikkaa – sellainen löytyi veden äärestä Kantolasta, Sotkanrannan Cafe
& Bar. Koirankin sai ottaa terassille. Herkulliset salaatit ja burgerit
syötiin, paikka oli selvästi suosittu vaikka sijainti tuntuikin vähän
syrjäiseltä. Autolla kun oltiin liikenteessä niin ei ongelmaa. Eikö olekin
ihana miljöö?
No, Hämeenlinna eli se ihan linna sitten kierrettiin seuraavaksi ihan jalan, koiran kanssa. Kyllä tuollainen vanha tiilitunnelma minuun iskee.
Kävimme vielä välikahvilla ennen keskustan Scandiciin
kirjautumista. Hetken levon jälkeen ajoimme Aulangon luontoliikuntakeskuksen
parkkipaikalle ja kaivoimme pyörät esiin. Koiralle kasteltu loimi viilennykseksi
päälle ja parin kiemuran kautta mukavalle metsätielle. Kävelimme välillä pätkiä,
mutta täytyi todeta että hieman liian lämmintä oli kuitenkin Dajmille lenkkeillä
vauhdikkaasti, varsinkin kun emme tajunneet ajoissa kääntyä ympäri ja
loppumatka olikin osaksi asfalttitietä. Onneksi matkan varrella oli
järvenrantaa jossa pääsi välillä viilentymään.
Vielä kävimme illalla syömässä meksikolaisittain. Kyllä koronavuodet
ovat tainneet ravintola-alaa kyykyttää ihan kunnolla. Ruoka oli ihan maistuvaa,
mutta jotenkin kaikessa näki resurssien niukkuuden (naapuripöytä tilasi kaksi
annosta lohta - raaka-ainetta olikin vain yhdelle, minun annokseni ”uuniperuna”
olivat kyllä alkuperältään keitettyjä pienikokoisia perunoita, tarjoilijat
eivät kaikki olleet aivan ammattilaisen oloisia). Jälkiruokadrinkit hotellin
tunnelmallisessa pubissa ja unten maille. Muistiin itselle: kesällä se ilmastointi
olisi hotellihuoneessa oltava. Muuten hyvä paikka, keskeinen, upea aamiainen. Kauniista toripuistosta vielä kuva.
Seuraavan päivän suunnitelmassa oli päätyä muutamankin
kohteen kautta Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukkialueelle. Aamulla venyimme
jonkin aikaa sängyssä, ja kävimme vielä katsomassa pari keskustan kirpparia.
Kaupasta mukaan matkaevästä ja sitten kohti itää. Tasan klo 12, porttien avautuessa,
olimme Porkkalan kartanolla, Lammilla.
Olipa upea puutarhakohde, suosittelen kyllä käymään. Laaja mutta silti hallittavissa oleva kartanopuisto, saniaisnurkka oli hieno, samoin erikoinen pelargonikasvihuone. Ja nämä jätti-agavet.
Vintage Rusty Cafe on vilahdellut Facebook-syötteessäni ja
nyt sekin osui (laitettiin osumaan) kohdalle, eli Vääksyyn taukokahville!
Herkulliset olivatkin kakkupalat, ja hauskaa tunnelmaa. Tämä paikka on kaiketi
menossa kiinni elokuun lopussa.
Toinen must-see on ollut minulla Olga ja Tuukka Temosen kotieläinpiha
Iitin lähellä Sääskjärvellä.
Ja olihan se ihana! Alueella saa kiertää vapaasti, osaan aitauksista saa mennä sisään. Ja olikin paljon onnellisia lapsia ja aikuisia rapsuttelemassa mm. aasia, poneja, hevosia, vuohia, kaneja ym. Hauskimman kuvan sain mielestäni näistä kahdesta pikkulehmästä! Tuossa he rauhassa poseerasivat kukkulan kuningattarina.
Täynnä olevan parkkipaikan ei pidä antaa säikäyttää, väentungosta ei isolla alueella kuitenkaan synny. Ja vaikka hieman epäröimme jäämmekö pizzalle kun jonoa vähän oli, eikä Dajmia voinut ottaa mukaan kun niitä eläimiä siellä vaeltelee, niin kannatti sekin. Tosi nopeaa, ihanan näköistä ja hyvän makuista! Samassa pihapiirissä siis toimii vanhaan kansakouluun tehty Pizzeria Rehtori – pizzat paistuvat italialaisessa kiviuunissa.
No mutta sitten vatsat täynnä navin suuntima kohti Ruotsinpyhtäätä ja Strömforsin Ruukkia.
Perinteiseen tapaan ajelimme enimmäkseen pikkuteitä, kaunis on
heinäkuinen maalaismaisema!
Kun olin varauksineni taas aika ex-tempore liikenteessä,
sain meille yösijan Strömfors Bed & Bistron sivurakennuksesta eli Krouvinmäestä.
Se on vanha kivinavetta josta löytyy kuusi riisuttua huonetta, suihkut ja wc:t
käytävällä, sekä keittiö käytettävissä. Mutta oli oikein hyvä! Ihana tunnelma,
koiran kanssa matkustavalle loistava, paksut kiviseinät pitivät huoneen juuri
sopivan viileänä. Aamiainen käytiin sitten nauttimassa 50 metrin päässä
olevassa pääkartanossa.
Vanhan oven takana oli se oikea, avaimella avattava ovi!
Alueen upeissa vanhoissa rakennuksissa on erilaisia puoteja,
näyttelyitä, kirppiksiä, kahvila ja pari ravintolaa. Kotiuduttuamme kävelimme ruukkialuetta
läpi ensin koiran kanssa ja sitten keskenämme parilla terassilla, ihana ilta-aurinkokin
oli. Koiratkin olivat tervetulleita useimpiin, mutta kun tuo Dajm aika äkkiä
ottaa kipinää useimmista muista koirista niin emme ihan joka paikkaan ottaneet
mukaan. Hän osaa hienosti olla hotellihuoneessa kyllä, oma peti on mukana.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme ajoissa ja virkeinä, ja
kävimme jo ennen aamiaista pienen pyöräilykierroksen alueella. Sitten koira sai
oman aamiaisensa ja jäi jatkamaan unia, me lähdimme vauhdikkaammalle pyöräretkelle
lähistölle. Upeita vanhoja rakennuksia, osa kunnostettuja, osa vielä odottaa vuoroaan, vehreää luontoa.
Huomasin melkein sattumalta, että vielä yksi puutarhakohde
oli aivan vieressä – Eija’s Garden, eli Pioni-puutarhaohjelmasta tutun esittelypuutarha.
No sinnehän oli mentävä. Hieno, monipuolinen paikka olikin, iso karppilammikko
jäi mieleen, ja mantsurianjalopähkinä. Minulla on sellainen alle metrinen,
tuolla oli aika paljon isompi! Paljon hienoja vanhoja kiviä oli hyödynnetty
puutarhassa. Täältä ei tullutkaan kuvia, joten linkkivinkki tässä.
Sitten olikin jo kotiinlähdön aika, pistäydyimme vielä Porvoossa
laku- ja suklaaostoksilla sekä Porvoon Piha-Centerin alennusmyynnissä (metallinen aurinkokello,
letkusuutin, iso atsalea ja kaksi perennaa reilusti alle kolmellakympillä!).