Katin puutarha

Vietimme elo-syyskuun vaihteessa kuukauden Italiassa, Braccianossa. Meillä oli vuokrattuna vanha kivitalo Pisciarellin kylästä. Piha oli vehreä, sitä reunusti täysin pääasiassa karhunvatukoiden, viiniköynnösten ja kärhöjen peittämät verkkoaidat.  Talon patiolla kasvoi valtava sypressi ja takapihalla oli isoja tammia, naapurin puolella oliivipuita ja toisella puolen keto. Tammien alla kasvoi myös jukkapalmuja, aina yhtä yllättävä näky! Pari bougainvilleaa oli talomme ruukkuistutuksissa, mutta ne eivät olleet kukassa. Ajankohta oli sellainen, että kukkarunsautta ei voinut muutenkaan sanoa olevan, mutta naapurien pihoissa näkyi kyllä joitain jaloruusuja kukassa, ja ainakin yhdellä oli oikein aidallinen tomaatintaimia kasvatuksessa. Yllätyin hieman, että myös hortensioita käytettiin istutuksissa, tuntuisi että olisi liian kuumaa niille. Kurtturuusun tilalla tienvarsilla oli sitä karhunvatukkaa villinä, ja oleantereita. Lämpöä riitti, joka päivä asteet kipusivat reilusti yli 30 asteen. ...

Muutin blogin ulkoasua, vielä hieman kesken asetusten haku! Lisäksi puutarhablogin lisäksi nyt löytyy sivut myös koirien omille sivuille sekä matkailulle, jonne täydennän sisältöä lähiaikoina. Matkailimme elo-syyskuussa Italiassa, ja mm. Villa D'esten palatsipuutarhassa Tivolin kaupungissa tuli vierailtua.  

Ilon ja harminkin aiheita puutarhasta juhannukseen mennessä. Vihdoinkin olen saanut harjaneilikat viihtymään pariinkin paikkaan! Ne ovat jotenkin olleet sellainen lapsesta ihailemani kukka, kun oli niin erikoista että erään naapurimme pihaojassa kasvoi niitä. Iloitsin myös ostamastani valkokirjavasta imukärhivilliviinistä (kuvassa erään innokkaan apulaisen nokka myös), ja juuri äsken tästä kauniista ilta-auringossa hohtavasta malvikki-mirrinminttu-maruna -yhdistelmästä.     Ja tästä tuttavalta saadusta kurjenpolvesta, joka on jo metrin leveä ja yli puoli metriä korkea pensas. Tätähän täytyykin jakaa muuallekin. Harmitusta hieman aiheutti kevään edetessä hiipunut magnoliantaimi, jossa on nyt kokonaista kaksi lehteä elossa. Ja ihana rungollinen vaahtera-aulio, jota pidin kasvilampun alla hengissä koko talven, ja se heitti sen henkensä sitten huhtikuussa... Mutta: Olen julkaissut omakustanteen! "Elvi on tolkun ihminen" on pikkuinen kirja, oikein sopiva lomalukeminen vaikka ranna...

Ensin tuntui, että kevät ei tule ikinä, niin kylmää oli. Ja sitten siirryttiinkin suoraan helteisiin! Juhannusruusut avasivat ensimmäiset nuppunsa toukokuun viimeisinä päivinä. Ja nyt 5.6. sain samaan kuvaan ne, luumuruusut ja lumipalloheiden. Lempeässä ilta-auringossa kuvasin myös mongolianvaahteran, se on kyllä kaunis jokaisena vuodenaikana. Nuokkusyreenikin jo aloittelee - ja nuoressa likusterisyreenissäkin on jo pari kukkahuiskulaa nupullaan. Siitä kuva myöhemmin. Luonnonkasvit ovat sopeutuvaisia. Ei niin kaunis kellarisyvennys on tällä hetkellä ilo silmälle, kun karanneet akileijat kukkivat yhdessä leinikkien, päivänkakkaroiden ja ties minkä kanssa.

Pitkään on jatkuneet lämpimät kelit, vaikka kyllä meillä kerran jo nollassa kävi. Mutta mikään ei vielä paleltunut. Minulla onkin tarkoitus ottaa monta kasvia talvetukseen joko sisälle tai kasvihuoneeseen, katsotaan kuinka käy. Eli muratit ja se yksi oranssi jonka nimeä en muista kasvihuoneeseen, mukulabegoniat, suklaakosmokset, verililjat ja kannat kellariin. Vaahtera-aulio ja bougainvillea ovat jo sisäkasveina. Puutarhassakin on ollut vielä tekemistä. Öljysin puutarhasillan ja raivasin sen toiselle puolelle uuden perennapenkin. Vadelmat siirrettiin ja olen ajellut ruohonleikkurilla aluetta tasaiseksi. Jaoin isosta siperiankurjenmiekasta tuppaat penkin takareunaan, ja eteen laitoin rivin eri värisiä jaloangervoja. Myös Mustilasta keväällä ostamani pieni sulkaharmaalepän taimi pääsi penkin taakse, ja alennusmyynnistä nappaamani hernesypressi päätyyn. Alapenkistä pelastin vielä toiseen päähän rotkolemmikin, se oli jäänyt pahasti kultapallon ja kellopeipin puristuksiin. Kellopeipistä löy...

Hieman keväällä pelkäsin, miten paljon piippuköynnös suuttui kun se jouduttiin repimään alas seinälle kiinnitetystä köynnösritilästä talon maalauksen vuoksi, ja siirtyykö se suosiolla uuteen porttiinsa. No näin elokuussa ei näytä ollenkaan suuttuneelta: Porttia ei juuri edes näy. Loistokärhöistä en ole saanut sellaisia kukkavyöryjä aikaiseksi, lienen liian laiska lannoittaja, ja ehkä auringostakin on puutetta. Mutta iloitsen silti näistä kahdesta! Tämä kuollut omenapuu sai jäädä köynnöstueksi, sen juurelta ehkä lähivuosina ponnistaa toivottavasti myös köynnöskuusama. Kaveriksi heille tuli tuollainen lintujen juoma-allas! Vesiaiheenikin, jalalliseen altaaseen tehty asetelma miellyttää yhä, kasvitkin siinä kukoistavat.