Katin puutarha

Avointen puutarhojen päivää vietettiin 5.7. Tänä vuonna Nurmijärvellä oli viisi avointa puutarhaa, vain yksi oli ennestään tuttu joten vierailin neljässä. Ensimmäiseksi Herusiin, Vapaalle ja villille pihalle . Täältä jäi päällimmäisenä mieleen erilaiset aidat ja tuet. Omalla pihalla kun ei aitoja ole, niin täällä huomio kiinnittyikin esim. tähän kivaan köynnöstukeen. Ja miten meillä saisi tuollaisen tuettua =D Myös piha-aitaa täällä viherrytti kivasti villiviini. Ja todella muhkea köynnöshortensia löytyi. Rajamäeltä löytyi  Kotikontu . Pieni piha oli kyllä saatu viehättävästi tehtyä, oli kauniit kivetyt polut, iso mongolianvaahtera ja pieni lummelampi. Sisääntulossa katse kiinnittyi ukkomansikkaan maanpeitekasvina, tätä haluaisin! Jasmikkeissa leijaili perhosia, sopivasti aurinko lämmitti. Nurmijärven kirkonkylältä löytyi seuraava kohde, Meidän akana . Sievät, siistit perennapenkit, tuoksuva pensasruusu ja erikoinen leikattu puu ihastuttivat tää...

Kultasade tosiaan kukki nyt ensimmäistä kertaa, harmi kun kova helle lyhensi kukintaa. Mutta happy silti! Tältä näytti kasvihuone juhannuksen jälkeen. Tuo hopeinen aurinkosuoja auttaa kyllä oikeasti hieman säätelemään lämpötilaa, ja pariin kertaan olen myös kastellut lattiakivet. Ovi on auki aurinkoisina päivinä, päädyissä on automaattisesti avautuvat luukut. Sivuluukut olisivat kyllä olleet hyvät myös tehdä. Rakentelin pienen vesiputoukseni tällä kertaa yhden vanhan puutarhatuolin varaan. Kesähortensioita en ole aiemmin ostellut, mutta nyt osui silmään niin kaunis ja tähän sopiva että kokeillaan. Viime vuonna tuohon "alalampeen" muutti sammakko, ja eiköhän pikkulinnutkin arvosta juomapaikkaa. Järjestelin yläpihan oleskelualuetta uusiksi, ja keinu muutti alapihalle. Siihen tulikin mukava istuskelupaikka. Huomasin myös, että etualan teresanruusu on jäänyt aika varjoon hopeapajun, syreenien ja mongolianvaahteran kasvaessa. Siitä voisi osan siirtää nyt muualle...

Kylläpä on omenapuut aivan valkoisenaan kukkia tänä keväänä - lienee taas ennätyssato tulossa. Tosin pölyttäjiä ei tunnu olevan liikkeellä kovin paljoa, puun alla ei ole sellainen tasainen surina kuin yleensä? Tässä Huvitus upeana ja ihanasti vaaleanpunaiset kukat nupulla: Päärynäpuun kukat ovat kovin kauniit myös: Luumupuutkin kukkivat, josko nyt tulisi sitä satoakin? Pilvikirsikka: Mutta tämä on paras yllätys. Ei hedelmäpuu, vaan kultasade! Löysin siitä kymmenkunta kukkavanaa, ensimmäistä kertaa siis kukinta odotettavissa!!

Pitihän minunkin tarttua tähän tämän vuoden (?) puutarhavillitykseen eli lahopuuaidan tekoon. Ikävästi oli kertynyt erilaisia risukasoja ympäri pihaa; vanhoja käkkyräisiä omenapuunoksia, ruusunoksia, vadelman viimevuotiset versot, kaadetuista haavoista oksia ym. ym. Polttaminen on aina oma operaationsa, pitää olla sopiva keli, ei liian tuulista ja viime vuonnahan se lähtikin lapasesta kun oli niin suuri kasa roihuamassa ja poltin vähän naapurin peltoakin... Eli tämä tuntui oikein hyvältä ajatukselta! Kaadetuista haavoista tuli juuri sopivia tolppia joita vain vähän terotin kirveellä toisesta päästä ja painoin pehmeään peltomultaan vajaan metrin välein kahteen riviin. Ja sitten aloin mättämään oksia niiden väliin. Myös läpilahonnut ikivanha hirsipöytä pääsi sinne - kyllä luulisi olevan erinomainen hyönteishotellikin tämä luomus. Pöydästä sain muuten talteen hienot vanhat jättinaulat. Pari kuvaa vielä: Toinen kevätprojekti on ollut kasvihuoneen viereinen rinne. Siinä jo mu...

Vaikka lunta ei tänne tullutkaan, lämpöä on vielä saanut odottaa. Tänään vihdoin tuntuu keväisen lempeältä eikä ole kovaa, kylmää tuulta. Niinpä kiurunkannuksissa, skilloissa ja kirjokevättähdissä parveilikin tänään pörriäisten lisäksi sitruunaperhosia, nokkosperhosia ja neitoperhosia. Tuomenkukkatertutkin ovat jo yllättävän pulleita - ja kasvihuoneessa persikkapuussani on kolme kukkaa =) Kasvihuoneessa talvehtivat onnistuneesti myös jaloruusu ja lappeelleen kaadettu ja osaksi peitetty runkoruusu. Rucolasta on sekä siementaimia että emotaimet, viinisuolaheinä ja rosmariini ovat myös hyvinvoivan näköisiä. Karhunlaukkaa sain syksyllä, ja se näyttää nousevan omenapuun alla. Jättilaukat viihtyvät meillä superhyvin, niitä olen alkanut levittää muuallekin tontilla. Vähän pitäisi pihasuunnitteluakin tehdä, ystävä ehdotti että käyttämättä jääneen ulkogrillimme voisi siirtää jonnekin muualle. No niin voisi! Mutta minne, siinä kysymys... nyt sillä on hiekkarinne taustall...

Sain vihdoinkin aikaiseksi pullottaa liköörin, jota laitoin syksyllä valmistumaan: lasipurkkiin viimeiset Rondo-rypäleet kasvihuoneesta ja kirkasta alkoholia. Löytämissäni ohjeissa kehotettiin suodattamaan tuotos ja sitten sekoittamaan se sokeriliemeen oman maun ja raaka-aineen mukaan. En löytänyt suositeltua suodatinharsoa, mutta tomusokerisirotin ajoi asian mainiosti tällä kertaa, eivät rypäleet olleet menneet mitenkään muhjuksi eli liemi oli varsin kirkasta. Tällaista tuli ja ihan kivalta maistuu! Puutarhaan ei ole oikein talvi tullut ollenkaan - meillä on ollut muutamia kertoja max 2 cm lunta päivän tai pari. Saa nähdä millainen kevät ja kesä tulee. Vettä on satanut tosi paljon,  ja toisaalta ollut 10-15 asteen yöpakkasia. 

Aikaisin tuli syksy tänne Uudellemaalle, pikkupakkasia ja kylmää on ollut. Kaunis ruska oli, ja varsin pitkä, ihan tarpeen näin kellojen kääntämisen jälkeisissä tunnelmissa, kun se pimeys tulee taas niin aikaisin. Ruskakuvia ei tullut otettua, mutta hämähäkinseitteja kuvasin eräänä aamuna kun sumuinen ilma niitä paljasti - ei ole hämähäkeistä ainakaan pulaa tällä seudulla! Tänään sain pienemmät hedelmäpuut ja muut rusakonherkut suojattua verkoilla, ja nyt taitaa olla kaikki ruukutkin laitettuna talviteloille. Kokeilen josko runkoruusu talvehtisi kasvihuoneessa kumolleen multapetiin käännettynä. Ja rucola"pensaat" kiskoin tänään viimein pois, ja eiköhän sieltä juuresta taas uutta pientä lehteäkin ollut tulossa! Ikävästi onnistuin huitaisemaan samalla rikki sekä kauniin posliinikynttilälyhdyn että tuon koristelummelautasen... äh. Ensimmäiset lumihiutaleetkin kävivät täällä jo kääntymässä, nyt sitten sitä odotellessa että musta pimeys ja loska-aika olisi mahd...