Kamerakierroksella
elokuun alussa osuivat linssin eteen mm. ruukkuhortensia, joka on
ilahduttanut pitkällä kukinnalla varjoisassa perennapenkissä, tähkäkimikki, lumikärhö joka
kiipeilee jo männyssä tosi korkealla ja valkoalpit jotka ovat
asettuneet nyt mukavasti ruusuorapihlajan katveeseen yhdessä marunan
kanssa. Vieressä myös tukevat jalostetut päivänkakkarat lisäävät
varsia joka vuosi. Ruusunätkelmä tuntuu kukkivan tänä vuonna tosi
pitkään. Näiden lehdet ovat paljon hennommat kuin muualla
näkemieni, vai vaikuttaako kuiva kasvupaikka sitten niin paljon.
Samalla alueella kasvaa myös viiruhelpeä, jonka leviämisestä kovasti varoitellaan. Itse katsoin nyt että sitä pitäisi varmaan pelastaa jonnekin muuallekin, on taantunut tuossa. Pidän kovasti kaikista valkokirjavistä (tai kelta-), uusimpana tulokkaana komeakotakuusama.
Keltavihreää
tuo myös tämä kuunlilja yhdessä ihanan hopeatäpläpeipin kanssa.
Toisesta suunnasta kuvaan pääsee myös laikkukirjokanukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti