Katin puutarha

Kaivelin nurmikkoon uponneet luonnonkivilaatat saunanpolulta, se ei niitä kaipaa, ja ne tosiaan uppoavat vaan nurmeen. Sen sijaan kasvihuoneen edustan sepelikko on harmittanut, kun paljain jaloin siitä on ikävä mennä. Ja kun vielä sammaloitunut nurmikkoon urautunut polku kasvihuoneelle muuttui keväällä vaarallisen liukkaaksi, kävin hankkimassa neliön verran lisää kiviä ja askartelin niistä uuden polunpätkän. Samaa tummanpuhuvaa kiveä ei enää saanut, joten otin tällaista kaunista punertavaa ja keltaiseenkin vivahtavaa Nilsiän verhouskiveä Kivikoplalta. Kaunis tuli! Pääsiäiseksi ostin keltaisia hyasintteja muutaman, mutta niin kylmää on ollut että ne kukkivat nyt vapuksi - ihanasti väriä yhdessä helmihyasinttien, kevätkiurunkannusten ja sinivuokkojen kanssa ovensuussamme.

Voi ihanuutta miten aprikoosipuu nyt kukkiikin kasvihuoneessa! Töpöttelen kukkia siveltimellä, sillä öttiäisiä ei kovasti ole kasvariin sisälle eksynyt vaikka pidän oveakin auki aurinkoisina päivinä. Muurahaisia sentään näyttää kipittelevän puun oksilla.  Taivuttelin käytävälle päin kasvavia oksia viime kesänä, ja ohjailin niitä muutenkin muutamalla narulla. Kattoon asti on jo kasvanut, leikkasin myös hieman. Tarkkailen myös 20-senttistä pähkinäpuun alkua sillä silmällä että teen sillekin pölytysapua kun näkyy jotain töpöteltävää, jospa iso pähkinäpuuni saataisiin tänä vuonna tuottamaan oikein kunnolla pähkinöitä? Kirpparilta ostamani pikkuinen japaninsiipipähkinäkin näyttää selvinneen talvesta (ja rusakoista).  Hieman huolissani silmäilin viinirypälettä, mielestäni se on keväisin näyttänyt vihreitä silmuja jo aika aikaisin, ja nyt ei. Ulkopuolelle viime kesänä istutettu Somerset Seedless näyttää kyllä eloisalta.  Pensasruusukaarteenikin edistyy! Noin 20 metriä mansikkaka...

Talvihorros loppukoon, niin kuin on lumentulokin jo loppunut... toivoakseni! Yllättävän nopeasti lumet katosivat koko tontilta, ja väriä alkaa pilkahdella sieltä täältä.  En kyllä ymmärrä mitä olen ajatellut tämän lumikellosipuliryppään kohdalla, olisi nuo voinut hieman laajemmallekin levittää! Luottokrookukset samassa penkissä ilahduttavat aina, ja tulppaaninpiippojakin jo tunkee esiin. Nämä keltaiset ja vaaleanlilat krookukset kukkivat aina ensin, mutta raidalliset ovat suosikkini. Jouluruusu on aina ensimmäinen kukkiva perenna (nyt ei kuvaa siitä), seuraavaa sijaa jakavat imikät ja tämä kevätkaihonkukka, jonka sininen nuppu lupaa jo kukkaa seuraavana aurinkoisena päivänä. Rusakoita on riittänyt talvella, suurimman osan rungollisista olin ehtinyt ja tajunnut suojata, mutta tämä kultasateen verkon pettäminen harmittaa kyllä! Onneksi kaikki rungot eivät ole syöty ihan kokonaan. Ja jostain syystä kesällä hankittu helmiorapihlaja oli jäänyt ilman mitään, arvatkaa miltä se näyttää... ...